maanantai 28. syyskuuta 2020

Kesän tyynet hetket vaihtuu pohjoistuulin

Tätä olen pitkittänyt viimeiseen asti.

Mieli olisi tehnyt ottaa vielä aikalisä mökin sulkemiselle mutta kokemuksesta tiedän että syksyn tullen kuin silmänräpäytyksestä tyyni meri ja lämmin etelätuuli muuttuu suuriksi aalloiksi ja jäätävän kylmäksi pohjoistuuliksi jolloin pienellä veneellä saaren meno on kaikkea muuta kun mukavaa, saatikka turvallista.



Ihana viimeinen viikonloppu vietetty saaristossa melkein kesän helteissä. Pipoa oli pakko lämmöstä huolimatta pitää päässä koska hirvikärpäset ei todellakaan jättänyt rauhaan. Niitä sitten illalla keräilin hiuksistani peräti neljä kappaletta ja Titolla käveli kaksi punkkia turkissa, Lucalla yksi kiinni korvassa.


Petivaatteet kannoin ulos ja lämmitin saunan.

 Karvakuonot vastustelusta huolimatta pääsivät kunnon pesulle saunaan.


 






Näin lopuksi Samuli Putron niin kaunis koskettava kappale tiivistäköön tämän kaiken.

Kesän tyynet hetket, retket rantaan 
Vaihtuu syksyn pohjoistuuliin

Hei hei hei nähdään vuoden päästä
Vihellät koirille
Nekin tietää että lähtö on
Muutoksen merkeistä julmin

perjantai 18. syyskuuta 2020

Syksyn kuulumisia rannikon rauhasta




Pitkästä aikaa taas tällä blogin puolella.
Toivottavasti teillä kaikilla ollut yhtä ihana kesä  ja alkanut  syksy kun meillä.

Meidän klaani on viettänyt taas pitkän ihanan saaristo kesän.
Lomat pidin tänä vuonna useassa pätkässä ja Elokuun loppuun asti kävin myös töissä saaresta käsin.


Nauttinut hektisten työpäivien jälkeen saariston totaalisesta hiljaisuudesta.
 Syksyn illan valo on aina yhtä kiehtova ja maaginen.

Luonto hiljenee ja metsä tuoksuu syksylle.
Koirien kanssa teimme pikiä metsä lenkkejä jonka jälkeen vein ne mökille.
Ja lähdin uudestaan nauttimaan.
 Monesti käynyt niin että en ole edes halunnut nostaa kaulassa roikkuvaa kameraa.
Istahtanut vaan kannolle ja seuraillut vierestä luonnon  elämää ja eläimiä.









Syksy myös tuonut mukanaan muutoksen tuulia.
Tytär muutti uuteen asuntoon ja minun työpaikka siirtyi seitsemän vuoden poissaolon 
jälkeen takaisin kotikaupunkiini.
Olen edelleen töistä kotiin tullessani ihmeissäni kun edessä vielä pitkä ilta tehdä mitä huvittaa.




Mökkiä en vielä malttanut sulkea vaikka tarkoitus oli  
tehdä se sielä viime viikolla ollessani.
Tämä joka vuosi minulle yhtä vaikea päätös.


Pientä extra twistiä ja murhetta saariston syksyyn toi tämä 
merelle uponnut Summer Sauna lautta jonka suurin osa irtaimistoa kellui meidän saaren rannalle,
valtavia nahkasohvia, kesäkalusteita, terassimattoja plus kaikkea muuta roinaa.
Ja lopulta myös itse 200 neliöin lautta myrskytuulen saattelemana meidän saaren salmeen.

Annan 10+ Meripelastus sekä Merivartioston
 toiminnalle jotka joka puhelinsoittoomme reagoineet nopeasti ja ammattitaitoisesti.
Tätä kautta ei varmaan mene terveiset perille koska tuskin mun blogin kohderyhmää :)
Mutta kiitos toiminnasta laitettu eteenpäin muuta kautta.

Lautta viime viikon lopulla saatu nostettua pois sekä jonkin verran 
 meidän hiekkarantaa siivottu lautan omistajan toimesta.
Eilinen kova myrsky pisti stopin alkaneeseen urakkaan
 mutta tuulen tyynnyttyä toivomme että siivous jatkuu siihen mihin se jäi.




Nautitaan hetkistä.
 Pimenevistä illoista.
 Tuulesta, sateesta.
Väriloistosta ja auringosta.

lauantai 1. elokuuta 2020

Yksi sumuinen aamu saaristossa














Edellisen illan maagisen auringonlaskun jälkeen
(viitaten aiempaan postaukseen)
heräsin aamulla ja katsoin ulos ikkunasta.

Meri kadonnut harmauteen.
  Tuntui kuin saari olisi lasisen kuvun sisällä 
minne sumu ei pystynyt tunkeutumaan.


  Edellisen illan auringonlaskun jälkeen 
nukkumaan mennessäni aavistin ja toivoin:
 Tämä minua herätessäni odottaa.


Tämä ilmiö sattuu vain kerran kesässä.
Osaan tätä odottaa tiettyjen sääolosuhteiden myötä.
 Mutta en osaa sanoa miksi hämähäkit juuri näinä öinä
kutovat koko saaren täyteen verkkojaan.

Koko metsä täyttynyt toinen toistaan upeammista hämähäkin taidonnäytteistä.

Jouduin myös sumun takia ilmoittamaan töihin
että tulen pikkaisen myöhässä töihin kun en näe
 mistä meri alkaa ja minne se päättyy.

Mun onni.
Odotellessani että meri taas näkyy
 kävelin pitkin pihaa ja kuvasin näitä mestariteoksia.

Kaunista Elokuun alkua!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Maaginen ilta.


Olen nähnyt täällä saaristossa toinen toistaan kauniimpaa auringonlaskua mutta en ikinä
kokenut mitään näin maagista kuin eilen.

Saunasta tullessani ilmassa leijui taijan tuntu. Sellainen
että se kihlmöi ja vetää puoleensa.

 Outo hiljaisuus jota en osaa sanoiksi pukea.

Oli tarkoitus mennä saunan jälkeen nukkumaan mutta puin päälleni aamutakin, villasukat ja kumisaappaat ja hyppäsin veneeseen.
Onnekseni.
Ikuisesti olisi harmittanut. Jos olis jäänyt näkemättä.

Kun täällä kesät viettänyt lapsuudesta saakka
sen vaan tietää ja tuntee.
Eilen saunan jälkeen sänky meinasi vetää pitemmän korren.



Tuntui kun koko maailma olisi hetkeksi pysähtynyt.
Joka puolella aivan hiljaista.
Lintuja liiteli ohi ja kalat hyppelivät äänettömästi veden pinnalle jättäen vaan rinkulan 
tyynen meren pintaan.







Istuin veneessä yli tunnin 
ihailemassa tätä maagista väriloistoa, melkeen kuin transsissa.

En tiedä
 mutta allaolevassa kuvassa ehkä jopa loistaa komeetta.
Tällaisena satumaisena iltana sellaisetkin saattaa näyttäytyä.



Ylläoleva kuva otettu kännykällä eikä sitä ole käsitelty.
Mun 3OOmm linssi ei tuohon ihan kyennyt:)

Mutta tuon alla lilluin ja nautin.



Aamulla heräsin sakeaan sumuun ja hämähäkkien
verkkojen ympäröimänä.
Magiaa kai sekin.
Mutta mitä muuta voisi tuollaisen illan jälkeen odottaa.



keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Karvakuonojen riemua





Saaristossa hau!
Olkoon tää nyt Titon ja Lucan puheenvuoro:

Nautitaan ihan joka aisteilla täällä saaristossa.
Saadaan tulla ja mennä ihan oman fiiliksen mukaan kun mökin ovi aina auki.

Öisin
 meidän emäntä kylläkään ei
 kovasti ilahdu kun jompikumpi meistä kuulee
hiiren, hirven tai karhun puskissa hiipivän ja haukkuen syöksymme ulos.
Emännän mukaan vaan tuuli mutta eihän se tajua näistä meidän jutuista yhtään mitään.

Hiekkaranta on meidän saaren paras paikka
mutta sieltä tullessamme joudumme aina suihkuun emäntä kun tänä kesänä ostanut sellaiseen
kapistuksen jonka laittaa ämpäriin.
Kuulemma ikävää nukkua kun sänky täynnä hiekkaa.
Hienohelma.

Noin suurimmaksi osaksi olemme tulleet toimeen.
Pieni painiottelu kylläkin otettiin pari viikkoa sitten ja siinä sitten sain
mun höyhenen painoisen iso broidin jalan jotenkin väärään asentoon.

Oli kuulemma mennyt sijoiltaan.
Sori vahinko. 
Olen pomo, tai ainaskin kovasti yritän.

Nyt tulee emäntä tänne myös huuteleen.
"onneksi oli kätilö paikalla joka napsautti Titon jalan oikeaan asentoon"
Vahinko, sori, mutta ymmärräthän  että yritän kovasti ottaa tässä meidän laumassa pomon roolia.
Aina tota vanhaa herraa paapotaan.
En ymmärrä.


Emäntä täällä kyllä määrä. 
Määrä paikan.
Mutta aina voi haasta.

Saaristossa terkut.
PS: Se lupasi viedä meidät ilta lenkille hiekkarannalle!
Ok.
Sitten suihkun kautta.