lauantai 9. marraskuuta 2019

Musta Marraskuu



 Marraskuu alku on ollut sumuinen ja synkkä.

Olo ollut kun kävelisin unissaan 
määränpäänä risteys johon jämähdän
 enkä tiedä 
kumpaan suuntaan lähtisin matkaani jatkamaan.

Tuttuun turvalliseen vai olisiko nyt aika tarttua unelmiin?




Mun luottopakit osaa ottaa elämän rennosti.


Mutta myös aistivat paremmin mun tunnetilat paremmin kun minä itse.
Varsinkin Luca, 
ihanuus joka meidän perheen herkin vaistoaan tunnetiloja.
Kysyen onko meillä kaikki ok?



Tito  taas meidän perheessä joka osaa ottaa rennosti.
Jolla huomisesta ei huolta.
Kunhan pääsee lenkille ja ruokakupissa herkkuja.



maanantai 14. lokakuuta 2019

Mökki suljettu.


Tätä asiaa olen pitkittänyt 
mutta eilen kävin sen haikein mielen tekemässä.
Sulkemassa ovet meidän ehdottomasti  mun rakkaimpaan paikkaan.
En osaa selittää kun en itsekkään oikein ymmärrä 
mutta vuosi vuodelta tämä luopuminen tuntuu pahemmalta.
 Sydämeen sattuu, fyysisesti.











Poikkeuksellista tänä vuonna
 oli myös se että Luca vain pääsi mukaan.
Tito sairastui loppu viikosta ja jäi kotiin lepäilemään.
Tuntui lähtiessämme tosi pahalta kun Tito tajusi minne ollaan menossa
kun kaivoin Lucan pelastusliivin esiin.
Oli huonosta olosta huolimatta lähdössä mukaan ja kaksi
kertaa jouduin kantaa pojan takaisin rapun ovelta.
Sydäntä särkevä itku kuului pihalle saakka kun lähdimme
Luca sitä säestäen auton etupenkillä.


Meillä ollut kuitenkin ollut ihan mahtava saaristo kesä.
Neljä ja puoli kuukautta vain ja ainoastaan saaristoa. 
Nauttinut joka hetkestä.

Kesä myös tuonut mukanaan huonoja uutisia
joita mun on
 ollut tosi vaikeaa kohdat ja käsitellä.

Jotain olen tänä kesänä oppinut. 
Elämään hetkessä.









sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Kun meidän emännän suunnitelmat muuttui




 Toi meidän emäntä kun kuin tuuliviiri.
Lähdettiin sulkemaan mökkiä. 
Mökille on aina ihan nastaa mennä,
 minä jopa tottunut tuohon vene matkaan ja pelastusliiveihin
mutta come on...
Villapaita oli mulle nyt vähän liikaa.




Broidille ollut aina ok.
 Täytyy minunkin nyt myöntää että saaristo ja syksy voi olla varusteista kiinni.

  Vois toi meidän emäntä myös laittaa jotain kuvia missä kuteissa se täällä oleilee! 










Kävin eilen uimassa koska meri vetää puoleensa kuin magneetti.
Houkuttelin myös broidia mutta se tuollainen mamman poika.


'


Minä ihan vesipeto! 




Hyvä päätös emännältä että mökki viikonloput jatkuu.
Yhdyn, lämmintä päälle vaikka näytän ihan urpolle.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Tänään 83 päivää saaristoelämää.














Syyskuu.
Minä ja koirat edelleen täällä saaristossa. 
Joka tyhjä näin viikolla serkuista jotka kylläkin viikonloppuisin tulevat viihdyttämään
etten ihan mökkihöperöidy :)

Tulin juuri saunasta ja suihkun sain ulkona.
Vesisade joka oli mieto ja lämmin, hetken kunnes ensimmäin syksyinen tuuli alkoi ulvovamaan.
Joka sitten tyyntyi, sekunnissa kuin taikaiskusta.
Ilmoitti kuitenkin että syksy tuloillaan.

Tiedän että hetki lähenee kun aamun sumut saapuvat ja tuuli kääntyy pohjoiseen.
Meri iltaisin niin pimeä etten enää pysty töiden jälkeen tänne tulemaan.

Mutta vielä on hetki aikaa...




tiistai 27. elokuuta 2019

Yksi Elokuun viikonloppu saaristossa.











Viime Perjantaina sain rakkaan ystävättäreni saaristoon.
Kaatosateessa aamulla lähdin töihin ja illalla samassa säätilassa saavuimme takaisin saaristoon.
Hymyssä suin!

Illalla söimme rapuja kynttilänvalossa kaatosateen säestämänä.

Lauantaina neljän tunnin veneretki sinisen taivaan alla.
Brunssi terassilla ja yksi villakoira pääsi turkistaan.
  Sauna ja iltauinti jonne kummatkin pulahti mereen kalliota laskien,
rapujen lailla ylös kavuten.

Iltalenkki meidän saaren hiekkarannalle auringonlaskua ihailemaan.

Grillausta ja lämmintä yhdessä oloa aamu kolmeen asti terassilla.

Yksi ihan parhaista viikonlopuista!
 Kiitos Marika.
Alla oleva kuva Marikan ottama eikä voisi paremmin kuvata tätä 
meidän nyt 12 viikkoa jatkunutta saaristoelämää, jotka jatkuu...



Terkuin, 
Minä ja karvakuonot