keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kun aika pysähtyy...


...ja nautit joka sekunnista kaikilla aisteilla.

Kellonaika menettää merkityksen.
Heräät silloin kun tarpeeksi levännyt olo ja menet nukkumaan kun nukuttaa.
Aamulla laitat hiukset nutturalle peiliin katsomatta.

Ovi yötäpäivää auki.
Koirat saa tulla ja mennä oman mielensä mukaan.

Ei minkäänlaisia suunitelmia.
Touhuat kun huvittaa.
Tai olet tekemättä mitään.

Istut riipputuolissa merta katsellen
rauhoittavasti keinuen
kuunnellen kaisloja jotka suhisee lämpimässä kesätuulessa.
Meri ilmaa syvään sieramiin nuuskien.
Me kaikki kolme.


Tito ja Luca.
Mun sielunkumppanit.
Nauttivat kiireettömistä päivästä ja vapaudesta.


Luca.
Meidän  perheen arkajalka
 omaksui heti ensimmäisen päivän
 jälkeen saariston paikaksi jossa viettää huoletonta koiranelämää.
Uiden ja vesilintuja jahdaten.
Aamulla viiden aikaan heräten ja omille seikkailuretkille lähtien.
Takaisin tullessaan sänky täynnä risuja, sammalta ja joku reissulta löytynyt aarre joka tuo aina
ylpeänä mun tyynylle.
Syvä huokaus ja lössähtäminen koko pituudeltaan takaisin unten maille.




Tito.
Vanha saaristolaiskonkari.
Rakastaa veneilyä ja saaristossa oloa.

Jota uiminen ei koskaan kiinnostanut mutta pikkubrodin myötä rohkaistunut.
Valkoista maalia turkki täynnä niin kuin myös valkoisia tassunjälkiä saunan terassilla.
 Hän aina mukana siellä missä minäkin.

Vahtikoira.
Haukkuu pois peurat ja muut ei meidän tontille kuuluvat kummajaiset.
Pikkubroidin säestämänä.







Työt alkavat ensi viikolla.
Viime yönä päätin.
Tänne me jäädän asumaan loppukesäksi ja käyn täältä töissä.
Paikkaan jossa me kaikki nautitaan.
Hetkistä.
Elämästä.

Minä&Pojat.




maanantai 16. heinäkuuta 2018

Saaristolais akan viikonloppu


 Ihan super mahtava viikonloppu takana!
Lämmintä täällä kun Balilla meidän viime kesän reissulla,
poikkeuksena vaan että ilmastointi sisätiloista puuttuu
 ja vaikka merivesi tosi lämmintä uimaan ei paljon ole päässyt kun sinilevä vallannut rannan.
Kahdesta epäkohdasta huolimatta täällä nautitaan isosti!


Ihania ja lämpimiä kesämuistojakin tuli mieleen
 tän karvamadon myötä. 
Jotka olin ihan unohtanut.
Lapsuudessani nimittäin keräilin näitä terraarioon ja matkasivat kesäloman päätyttyä mukaan kotiin.
Melkein meinasin tämänkin purkkiin laittaa :)


Tito ja Luca myös nauttineet täysin rinnoin mökkeilystä.
Aina avoimesta ulko-ovesta, yötä päivää.
Saa tulla ja mennä mielensä mukaan.
Tito tähän jo kahdeksan vuoden jälkeen niin tottunut
 mutta Lucalle kaikki niin uutta ja ihmeellistä.

Näistä kahdesta voisi kirjottaa novellin, oikeasti.
Niin kaksi erilaista yksilö jolla
 kummallakin niin oma sielunmaailma ja persoona.

Luca kahden viikon aikana herännyt mun kanssa tasan puoli viisi
aamupisulle, minä kylläkin sen jälkeen heti takaisin nukkuun,
tai no en,
maaten kuitenkin kuunnellen
 kun Luca haukuu eka peurat pois ja sen jälkeen jää syömään
mustikoita pihaan ja fiilisteleen.
Unenpäästä saan kiinni vasta noin puolen tunnin päästä kun kuulen Lucan tassujen
tasaiset askeleet
 tipsusttaen juomakupin kautta
takaisin mun viereen.


 Perjantaina sain yhden "Porilaisen ämmän" kylään.
Kuvaileen.
Myös muuta kun itseään :)

Ja hah, vaikkei Frida mikään koiraihminen ole,
oli pakko vielä rannassa varmistaa että kaksi koiraa kyydissä takaisin saareen.
Lucalla jo kuulemma Fridan luona oma peti :)

Kaksi kesämökki purkissa reilussa kolmessa tunnissa.
Onneksi oltiin saatu sekkupojan, Ronjan kummisedän mökkiin selkeä video kuinka Se "kilke" suljetaan. 
Video myös lähetetty takaisin Baceloonan. 
Siis että ovi kiinni.
Kylläkin Fridan ansiosta.
 Multa toi kilke+paperi ei vaan luonnistunut.
Super hauska päivä!!!!
Kiitos Frida.

Ystävyydestä ja kaikesta mitä yhessä koeuttu.
(terassilla polttomerkki, sun jälki :) )
Olet rakas.






Lauantaina sain tyttären saareen viikonlopuksi.


Lähdettiin kuumuutta pakoon merelle.
Luca joka ei vielä tottunut veneilijä hakeutui paahtavaa aurinkoa suojaan Ronjan viereen
parhaalle auringonotto
paikalle jonne aurinko porotti siniseltä taivaalta.
Tito ymmärsi mennä veneen penkin alle varjoon.
Matkan varrella Luca alkoi läähättämään niin että eikun pelastusliivin remmistä kiinni laidan yli ja kastelu mereen.



Illalla käytiin vielä hiekkarannalla sinilevää uhaten.
Minä kastoin talviturkkini ja sain seuraa kummastakin karvakuonosta.
Luca innoissaan uimisesta. 
Tito tuli uimaan vain siksi että 50m minusta on vaan liian kaukana.


Sunnuntai-iltana kävimme vielä mantereella ostamassa pikkuserkkuni tilalta joka auki 24/7 
uusia perunoita ja salaattia.
Hinnat seinällä, vihko mitä/kuka ostanut ja lipas jonne maksetaan.

Tästä kauniista paikasta postaus myöhemmin.




Tänään aamulla viety tytär takaisin Porvooseen josta jatkoi bussilla Helsinkiin.
Joka soitti, 
en pääse töihin,
 koko Esplanaadi suljettu ja Isot Herrat kirottu.
Kielellä jota ei voi julkaista.

Meidän kolmen loma jatkuu.
Taidan käydä hiekkarannalla katsomassa levätilanteen 
ja jos sallii pulahdan mereen.
Saankohan seuraa kahdesta karvakuonosta...

Ps: Tätä kirjoittaessani pihallamme oli yllättäin kaksi peuraa 
"uhkaavasti" puuskuttaen.
Tito ajoi ne takaisin metsään.
Pieni mutta niin pippurinen.
Koira siis :)

Pia&pojat.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Eka lomaviikko takana


Tällä saaristossa oltu kohta puolitoista 
viikkoa ja tästä lomapätkästä jäljellä toinen samanlainen pätkä.
Kauhistelin jo tänään että kuinka nää päivät kuluu aivan liian nopeasti.
 Itsestä tuntuu että ollut tällä vasta
 muutaman hassun päivän.

Ja voin kertoa että vuorokauden tunnit käytetty kaikkia
tehokkaasti hyväksi.

Tänne tullessani ikkunanpokien teippaus maalamista varten kesti ikuisuuden
mutta harjoitus tekee mestarin, sanotaan.
Totta,
 koska nyt se on jo ihan lasten leikkiä.




Puolet terassista saatu sisustettuakin,
toinen puoli yksi 80x200 sängynkehikko aivan täynnä remppakamaa.
Musta tullut tämän remponttityömaan työkaluvastaava
koska remppajengin lähdettyä siivoan työkalut omiin ämpäreihin:)
Ja tiedän missä mikä seuraavana päivänä
  tarvittava kalu sijaitsee.

Kerran ollut kylläkin Kalevin vasara hävyksissä.
Olin lainanut ja laskenut sen väärään paikkaan.
Tästä meinas tulla ihan kaaos, koska eihän 
lätkäjätkä voi lyödä yhtäkään naulaa ilman
omaa siihen tarkoitettu viritettyä kaluaan.

Ymmärräsin tämän ehkä melkeen.
 Aikoinaan asunut samassa taloudessa 
yhden välienurheiljan kanssa jossa meidän perunankeitto 
kastiloissa on lämmitelty salibandy mailoja oikeeseen asentoon.






Pikkubroidi yrittänyt kovasti ottaa johtajan
 paikkaa ja näiden keskinäinen nahistelu mennyt
välillä jopa tosi rajuksi johon en puuttunut.
  Seuraavassa hetkessä jo lepäillään sulassa sovussa vierekkäin.

Lucan yksi lempi kiusaus keino on ollut repiä
Titon punkkituubi pois j
oka milloin löytyy mistäkin pusikosta.

Muutama ilta sitten lähdin kuvaamaan serkkupoijan majakkaa
mutta se täytyynyt rummuista ja äännitysvehkeistä
Bänditreenit ja äänitystä saaristossa.



 Pikku tirppa lentänyt mun ikkunaan.
Reppana aivan pyörällä päästään mutta muutaman tunnin levon jälkeen
tipsutteli tomerana pois turvapaikastaan jonne nostin lepäileen koirien ulottuvilta.
Tarina ei kerro kuinka tämän pikkusen matka jatkui koska meni 
lauta kasan alle piiloon.
Enkä enään löytänyt.




Joka illan kohokohdat nämä toinen
 toistaan kauniimat auringonlaskut.
Etukäteen ei voi tietää mikä väriloisto
 illalla taivaalla.







Eilen sain Ronjan kummisedän perheineen kylään.
Saaren yli olisi päässyt kävellenkin mutta tällä kertaa pikku merikarhujen Pikachu toi vieraat perille.



Toinen pikku 6v. merikarhuista totesi meidän uudistuneesta mökistä
" Pia, todella puhdasta ja tyylikästä"
 Ja Peukku sille !



Luca, meidän arkajalka on ottanut tän saaristoelämän 
pienen epäröinnin jälkeen omakseen.
Aamuisin avaan sille oven ja lähtee omille seikkailulleen 
tuoden mukanaan puolimetsää sisälle mun uusille valkoiseksi maalatulle lattioille.
Imuri ollut mulla käytössä yhtä paljon kuin maali suti :)





Luulen että kaikki pihapiirin mustikatkin jo syöty.
Lucan suurinta herkkua.


Ulkohuusin tie raivattu mun ja Lucan toimesta.
Minä revin mustikanvarvut pois poluta, Luca söi mustikat;)

Ulkohuusiin sain myös valot viritettyä.



Tänään sain puhelun töistä ja melkein alkoi naurattaman.
Syystä että kertaakaan tämän loman aikana en ole ajatellut töitä.
Eka kesäloma ever!!!
Kuinka niillä menee ja miten ne pärjää.
Tunsin kyllä ajatuksesta pistoksen jossain syvissä sielun syövyräissä
sekunnin murto-osan.
Istuin mun pihakeinuun ja totesin, me niin lomalla.

Pia&pojat

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Viittä vailla valmista...


Ja kurkistus tänne meidän "uuteen" mökkiin.

Vielä paljon tehtävää mutta sisätilat on vihdoin asuttavat.
 Allekirjoittanut on enemmän kuin onnellinen.



Tito ja Luca myös nauttinut täysin rinnoin tästä viikosta vaikkakin olleet aavistuksen
ihmeissään myöhäisitä nukkumaan meno ajoista.
Emäntä kun täällä hääräillyt aamutunneille asti, eikä aina edes ollut varma 
kuvaako auringon laskua vai nousua:)

Tänään
  taas yllättävä pohjoistuuli joka täällä tyypillistä vain alku keväästä ja myöhään syksystä.
Kuitenkin yllättävän lämmin sellainen.

Kasvohoitokin hoitui tänään ulkorempan ohessa
ihanassa lempeässä tihkusateessa.

Karvakuonot niin läpimärkiä että sohva oli pakko peittää pellavalakanalla.
Sohvanpäälliset kylläkin pestävät ja jo kertaalleen tänä kesänä pestyt mutta jo ekana iltana
niin täynnä kuraisia pieniä tassunjälkiä että luulen että pellava peitteellä mennään jatkossakin :)






Sänky ja keittiö on ainoat asiat jota tänne ostanut.
Kaiken muun uusiokäyttänyt.

Sohvapöydän tein rikinäisestä työpöydästä 
johon laitoin renkaat.


Makuuhuone rajattu ruokatilasta pellavaverhoilla.
Tämä kuvattu olohuoneesta.





Ennen remonttia keittiö ollut keittokomerona
mutta koska keittiön ja entisen makuuhuoneen välinen seinä jouduttiin kaatamaan
  samaan remonttiin oli myös fiksua kaataa toinen
 seinä joka erotti keittiön ja olohuoneen. 
Tämän myötä keittiö siirtyi olohuoneen pitkälle seinälle.

Alunperin idea oli ihan toinen
 mutta kun seinät oli kaadettu
totesimme yhteen ääneen mun sisustusassarin kanssa
  (rakkaan tädin)
että suunnitelma plan A muuttuu
  ja 
plan B otetaan käyttöön.

Tässä yhteydessä on pakko sanoa
että niin sanattoman kiitollinen
 Isälleni, tädilleni ja sen lätkäjätkälle.
Tädilleni,
 joka ymmärtänyt ja nähnyt
saumattomasti mun vision ja ohjaillut remppajätkiä.

Ilman tätä porukkaa, ei olisi meillä enää kesämökkiä!!!

Minä, 
 juhannusta lukuunottamatta
näin mökin jolloin seinät vielä auki.
Sen jälkeen kaiken remonttiin liittyvän näin kuvien muodossa.


Mutta kun on Täti joka ymmärtää mikä mun visio on 
tämä ollut helppoa.
Jota vielä yhdessä viilattu useaan eri otteseen.

Lopputulos on nyt tässä.




Nyt toi remppa jengi repii myös mun saunan katon auki,
joten rempat jatkuu...


Enennän kun tyytyväinen.
Onhan tääkin lomaa.
Puuhastelu on aina mukavaa.

Saaristo.
Onnelliset lomalaiset!

Pia&karvakuonot