Helmikuu ja heh ne tulppaanit...

Kun innostun,

innostun isosti.

Sateisena, synkkänä ja tuulisena Helmikuuna

kantanut kotiin tulppaaneja.

 Anteeksi.

Ystäväni kanssa saatu hyvät naurut aikaan näistä tulppani postauksista.

 Päätin etten yhtäkään tulppaania 

tänne kuvaa.

Miten tässä näin nyt kävikin?

Meidän kesäkeidas, hetkellisesti...

Saaristoa ja mökki elämää rakastavana

meidän pitäisi olla jossain muualla kun oman kodin parvekkeella

mutta tähän yksinkertainen syy.

Talviunilta heränneet kyykäärmeet.

Nimittäin pääsiäisenä oli tarkoitus mennä mökille, minä, tytär

 sekä meidän pikku leijonat.

Mutta kun ensimmäisen asia johon törmäät on kerällä oleva valmiina iskevä kyy,

Tito toisella puolella viiden sentin päässä, Mr Kyy ja Luca toisella puolella.

Kyy siis kerällä ja käänteli päätään kummankin vuorotellen ja jos jompikumpi olisi millinkin paikastaan liikahtanut olisi Mr kyy taatusti iskenyt myrkkyhampailaan.

Isku joka meidän rääpäille kohtalokas.

 Totesimme yhteen äänen tyttären kanssa että vietämme pääsiäisen täällä kaupungissa.

Tästä tilanteesta näen edelleen painajaisia ja herään hiestä märkänä.

Jos jompi kumpi koira ei olisi totellut sanaa "paikka" ja tyttären ripeä toimintaa olisi kyy iskenyt.

( minä kiljuin kuin palosireeni)

Ja toi hiestä märkänä herääminen liittynee rehellisesti sanottuna näihin hiton vaihdevuosiin 

mutta kyy painajaiset totta. :)

Tämä mun joka keväinen kynnys muuttaa saareen.

Eli,

 nyt me fiilistellään täällä kaupunki kodissa ja odotellen että meidän

 pihapiirin kyyt saaneet lämmitellä auringossa, nauttien ja tajuavat luikerrella pois kun kun meidän jengi MEIDÄN valtaa oman tonttimme.

Aurinkoista viikonloppu!

Olohuoneen mietelause mobile

Eilen tyttärellä pitkästä aikaa viikonloppu vapaa

 joten kutsui minut

luokseen Helsinkiin viettämään mami/tytär päivää.

Yllätykseksi oli varannut meille illaksi pöydän

ravintolaan,

hah ja minne muualle voisikaan viedä äidin syömään 

kun hänen omalle työpaikalleen.

Tunnelma lämmin, superhyvä palvelu ja ruoka ähky.

Tilaamamme ruoka olisi ollut meille kahdelle aivan riittävä

mutta koska tyttären työpaikassa oltiin tuli myös "keittiöstä terveisiä" muutama annos...

Kaiken tämän loistavan ruuan päälle oli pakko juoda 

tupla espresso joka sitten ei ollut se paras idea koska uni tuli vasta aamu neljän jälkeen.

Yöllä kun ei voi imuroida tai pestä pyykkiä

askartelin tämän Mobilen olohuoneeseen.

Tämä vielä sellainen proto versio.

Saksin Visualaddict Fridan vanhoista Hyvä Vuosi almanakoista itselleni tärkeitä mietelauseieita sekä myös 

häneltä saamani Ystävä lapun.

Joka ehdottomasti jää jos muut muuttuu!

Tämä Mobile idea sai alkunsa eilen kun kiertelimme tyttären kanssa

sisustusliikkeitä eilen.

Kävimme Artekin myymälässä jossa ihailimme heidän niin rauhoittavia 

esteettisesti kauniita katosta roikkuvia Mobileja.

Ja se kaikki muu.

Iso sydän Suomalaiselle designille.

Kuinka sitten sattuikin,

 että Granitista löytyi mun kukkarolle sopiva mobile.

Värien harmoniaa

Te ihanat jotka minua täällä seuranneet tiedätte että tämä kolmen koti

ei ole koskaan valmis vaan elää ja muuttuu mun fiiliksen mukaan.

Nyt kuitenkin tuntuu että minä sekä koti löytäneet

harmonisen yhteisymmäryksen.

Tykkään tosi paljon tästä mun taulu seinästä ja tuosta vaalean beigen väristä

joka tuo rauhallisuutta ja sen punaisesta langasta (=beigen) joka rullaa 

koko kodin läpi jossain muodossa.

 Parvekkeelle asti.

Ihanaa viikonloppua tihku sateesta huolimatta.

 Saaristo elämää odotellen.

Sisustusprojekti joka keskeytyi

Viime viikolla innostuin laittamaan kotia vastaanottamaan kevättä
vaikka eihän se vielä oikeastaan täällä ole.
Nurkan takana kylläkin.

Tämä lisääntyvä valon määrä, päivä päivältä,
  lintujen visertely aamuisin sekä valoista illat
 tekee vaan ihmeitä mielelle ja sielulle.

Kun täällä SE todellinen sisustus into iskee
se on = totaalinen KAAOS!
Nimittäin silloin täällä muuttuu joka ikinen neliö.

Viime viikon Torstaina Tito sairastui äkillisesti ja epäily suolistosyövästä
lamautti minut totaalisesti ja itku ollut  todella herkässä.
 Sisustus into jäi taka-alalle ja viikon koti näyttänyt kaatopaikalle.
Huonekaluja siirretty sinne sun tänne, matot rullalla lattialla ja pöydät
täynnä viherkasveja, tuikkukuppeja ja muuta sälää.

Tänään kotiin ajaessani sain puhelun että Titolla kaikki hyvin.
Bakteerin aiheuttama tulehdus suolistossa.
Ruokavalio muutettiin jo viime viikolla ja antibiootit aloitettin.
Kuiva ruoka korvattiin keitetyllä kanalla, riisillä, kalalla ja porkkanoilla.
Luca myös enemmän kuin tyytyväinen tähän tarjoiluun.

Naurattaa ja huvittaa.
Kello soi aamulla ja kaksi salamana säntää sängystä
(tarkennuksena, en minä)
Kun se viimeinen, siis minä saan itseni hilattua sängystä ylös muutaman torkuttelun jälkeen keittiössä odottaa
kaksi karvakuonoa jääkaapin edessä vierekkäin nätisti istuen.
 Tito alkaa heitteleen ruokakuppiaan pitkin seiniä koska tarjoilu ei tässä "ravintolassa" ole tarpeeksi nopeaa,
Luca puhisee , kuulosten vihaiselle hirvelle jolla vasa jossain puskassa.
  
Joka aamu sama pettymys kolisevasta ruokakupista ja puhinasta huolimatta
kuulee wanha herra ja sen teini broidi jo niin tutuksi tulleen lauseen
 "sori boys, tää ravintola aukeaa vasta ensimmäisen kahvikupin jälkeen"

Iso huoli poissa,
Mun luottokamu Tito jatkaa räksyttelyllä. Jota en jaksaisi kuulla.
Mutta nyt jopa toi, melkein tärykalvot rikkova haukunta tuntunut hyvältä .

Täällä kevättä rinnassa ja kotikin melkein jo asuttavan näköinen.
Räkä nenästä valuen onnellisena.
Elämästä, ylä- ja alamäkineen.

Rentoa ja aurinkoista viikonloppua!

Pimeä ja synkkä Marraskuu

Vaikka aamusta iltaan taivas ollut sysimusta en ole vajonnut

mukaan tähän synkkyteen vaan sitä uhmaten siirrellyt

huonekaluja ja tehnyt meille pesän josta

 aamulla kiva lähteä ja jonne töiden jälkeen ihana palata.

Hyggeileen.

 Oikeasta rakastan tätä sanaa.

Olen innokas katsoja Suomen Kaunein Koti ohjelmaa

mutta olen todennut että mun koti suomen kaunein. 

Minulle.

Sunnuntai terkuin,

Pia ja kaksi rähisevää villakoiraa

jotka tekevät mun kodista 

omilla persooneillaan

paikan jossa ei köskaan voi olla nauramatta.

Kateissa ollut sisustusinto

Mökiltä muuton jälkeen on tämä kaupunki koti tuntunut paikalta

minne tulen vaan hengailemaan.

Viime viikolla totesin että seuraavat kuusi kuukautta

tämä kaupunki koti on se paikka josta aamulla lähden ja minne illalla palaan.

   Onhan tämäkin meille rakas paikka.

Sen myötä tästä kaaoksesta taas muodostumassa

meidän pesä jossa nautitaan syksyn rippeistä ja edessä olevasta

aamuin/illoin valitsevasta pimeydestä.

Se hetkelliseti kadoksissa ollut sisustus into 

on taas palannut ja tuntuu niin hyvälle.

Ihanaa viikonloppua!

Tikitalli ja möksä elämää.

Laskin tänään, 62 päivää saaistoelämää.

Joka edelleen jatkuu.

Todella vähän tullut kuvattua mökkiä ja sisustusta.

Frida, rakas ystäväni blogissan kirjoitti tänään:

Valokuvaus kurssi:

Ei luontoa, ei lapsia, ei koiria, ei häitä, ei revontulia, vaan sisustuksia.

Ei siis mua varten ;)

Me hypätään veneseen ja lähdetään pian kuvaan auringonlaskua.

Sunnuntai terkut!

Saunamökki READY!

Kun aletaan tekeen remonttia tehdään se sitten kunnolla ja loppuun asti

tokaisi lätkäjätkä mun isälleni. Saunankin laitettava uusiksi.

Tehdään se ensi vuonna, isäni tokaisi ja pelkkä ajatus lisä rempasta sai hänen otsansa

kurttuun ja hikipisaroille :)

Ja mitä lätkäjätkä tässä tilanteessa tekee.

Kiipeä saunan katolle ja hakkaa kirveellä reiän kattoon ja tokaisee:

Nyt se on pakko tehdä :)

Saunaa en ole pystynyt käyttämään moneen vuoteen koska sisätilat

todella kamalassa kunnossa. Jopa niin kamalassa etten kuvaa ennen kuvaa tänne edes 

viitsinyt laittaa.

Vierasmökkiin home ei ollut onneksi päässyt mutta saunan remontin myötä 

sai sekin freesimmän ilmeen.

Lattian maalasin kylläkin uudestaan.

Seinätkin, sitten ensi kesänä.

Ja hän minun uskollinen vanha herra.

Aina siellä missä minäkin.

Sauna siis meni kokonaan uusiksi.

Seinät ja lauteet kaunista tervaleppää.

Vanhan umpioven sijaan lasi ovi saunan ja pesuhuoneen väliin

sekä pesuhuoneen hirret maalasin valkoiseksi.

Mun rakkaan tädin mahtava idea johon hänen poikansa, tyttäreni kummisetä,

minulta suunnitelmasta kuulleena oli enemmän kun vähän epäröiviä.

Tähän väliin myös todettava että hänellä jos kellään aivan mieletön estettinen silmä.

Jota ihailen isosti.

Mutta jopa hän, lopputuloksen nähtyään ei voinut muuta kun huokailla ihastuksesta

Todeten, ihan sikamagee! 

Vanha, keittiössä ollut seinähylly löysi paikkansa pesuhuoneen seinälle.

Minä, ehkä te joku teistä sen jo tietääkin, rakastan tehdä asetelmia.

Joten niitä nyt myös pesutuvassa.

Näitä saan katsella saunoessani lasioven läpi.

Vaikka sauna viimeisen päälle puhdas löytyy sieltäkin välillä yks sun toinen villakoira.

Tällä kertaa Luca joka edelleen niin hönö  ja pentu intoa täynnä 

ettei tajua että uinnin jälkeen märkänä ei ole viisasta

yrittää kuivata naamansa hieromalla  sitä  hiekkaan.

Silmätulehdushan siitä seuraa.

Eilen eläinlääkärissä Lucan kanssa.

Odotushuoneessa tuli kyynel silmään kun äiti ja tytär poistui itkien, 

meille todeten, meidän villis jäi tänne.

Otin Lucan syliin, kuiskaten korvaan. 

Olet minulle niin rakas!