Vihdoin, ensimmäinen saaristo viikonloppu!

Viime Lauantai iltana, 
töiden jälkeen hain tyttären matkaan Stadista

 ( noloa kuulemma sano Helsingistä)

Porvoosta nappasimme karvakuonot reissuun mukaan, kävimme
 pikaisesti ruokakaupassa.

Ja sitten SAARISTOON!!!

Syke laski ja rauha valtasi mielen kun hyppäsimme veneeseen
 tietäen kuitenkin

mikä armoton hiirien papana määrä meitä mökillä oli odottamassa.

Vika täysin minun kun olin unohtanut viime syksynä tukkia takasta niiden lempi reitin sekä

uuden keittiön myötä tiski kaappiin jäänyt hiirille mentävä rako sekä pahin virhe,

roskapusseille tarkoitettu astia oikeen päin, joten papanoiden lisäksi 
roska-astia täynnä muumioituneita hiiren raatoja.

Kannoimme melkein kaiken mökin sisältä terassille ja

kuurasimme Lauantai iltamyöhään mökin lattiasta kattoon.

Ehdimme kuitenkin siivousurakan nauttimaan kauniista auringonlaskusta sekä takkatulen lämmöstä.

Aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen lintujen viserrykseen ja kauniiseen auringonpaisteeseen.

Saaren kaunis vehreys on näin alkukesästä kauneimmillaan.
Yllätyin, koska muutama viikko sitten saarella käydessäni puissa ei ollut edes hiirenkorvia.

Tänä vuonna tein lupauksen että mustikat kerään talteen
ainaskin kukinta lupaa mahtavaa satoa.
Huomasin myös enimmäistä kertaa huomata että puolukka kukkii.

Sunnuntai aamuna siivosin terassin jonka jälkeen suuntasimme meidän saaren hiekkarannalle
joka karvakuonojen ehdottomasti THE TOP ONE paikka.
Täällä Tito unohtaa olevansa vanha ja jaksaa juosta kilpaa rantaa ees sun taakse
jahdaten paljon nopeampaa ja ketterämpää pikkubrodiaan.
Canonin kanssa tässä vauhdissa ei edes pysy perässä, eikä harmita epäskarpit kuvat lainkaan sillä
 tätä iloa ja vapauden riemua on aina yhtä ihanaa sivusta seurata.

Illalla kylläkin Tito niin väsynyt päivän leikeistä että ei meinannut jaksaa mukaan
tarkkailemaan pihan siivous puuhia, vinkui vaan onnettomana terassilla.
Tito kun on mun varjo jonka aina mukana sielä missä minäkin.
Tytär kantoi herran rantaan ja teki takistaan Titolle paikan josta sai seurailla meidän touhuamista.
Hetken yritti tsempata kunnes nukahti kirjaimellisesti istuvalleen.

Illalla kävimme saunassa, grillasimme tyttären valmistamia taivaallisen hyviä herkkuja terassilla 
avotulen ääressä tyynessä illassa auringonlaskua ihaillen.
Skumpalla skoolailen.

Minä yhden lasillisen ja tytär loppu pullon.
Ketutti kun elämä välillä on vastoinkäymisiä täynnä eikä aina ehkä aivan oikeudenmukainen.
Voin kertoa että tässä ei auttanut äidilliset puheet
"kaikella on tarkoitus" tai "kyllä kaikki vielä järjestyy"

Maanataina iltana
 kun kannoin meidän laukut veneeseen mun "varjo" oli hävinnyt.

Joku muukin kuin minä
 oli sitä mieltä että täältä en halua lähteä pois!

Lomautus tunnelmia

Minulla tilanne että joka toisen viikon töissä ja joka toisen kotona.

Jota jatkunut jo yli kuukauden.

Aluksi tilanne jopa vei yöunet ja kiristi kaulaa kuin liian piukkaan laitettu kaulahuivi.

Prioriteetit kun päässään laittaa uusiksi.

Tilanne on, mikä on eikä murehtimalla muuksi muutu.

Isosti kiitollinen olen myös sitä että saan tehdä töitä joka toinen viikko.

Tyttäreni työt totaalisesti loppunut ravintolassa ja kuinka pitkäksi aikaa?
Myönnettäköön että huoli tästä miten

 pärjää kun omakin tilanne taloudellisesti toisenlainen.

Viime Sunnuntaina, äitienpäivänä, parveketta siivotessani huomasin tämän 

aivan minun parvekkeen ulkopuolella olevaan vaahteraan rakennetun pesän.

Näitä nyt seuraillut päivittäin.

 Naapurit ja ohi kulkevat saattavat kyllä ihmetellä parvekkeelle viritettyä 

kamera jalustaa ja minua sielä kameran takana :)

Nämä pienet untuvikot kasvaneet hurjaa

 vauhtia ja tänään jo yksi pikkuinen kuiva harjoitteli lentämistä.

Luin, että nämä räkättirastaat lentävät pesästä ennen kun oikeastaan osaavat lentää.

Niin toivon että saan ikuistettu myös tämän.

Todettiin yhdessä, selvitään.

 Olen ottanut kaiken irti näistä ylimääräistä kotoiluviikosta.
Ronja ollut aina pari päivää täällä kun en ole ollut töissä.
Tehty yhdessä ruokaa, leivottu, ulkoiltu tai vaan maattu ja katseltu yhdessä jotain sarjaa tai leffaa.
Ihan parasta.
Eilen tehtiin roadtrip Turkuun mutta tästä matkasta joskus myöhemmin.

Kun hain Ronjan kotiin Keskiviikkona, kaatosateessa, ajettiin Roihuvuoren kautta.

Saatin olla kylmässä ja sateisessa säässä ihan kaksistaan.

Kotonakin pikkaisen järjestystä laiteltu uusiksi parvekkeen siivouksen myötä.

Mulla kun on se punainen lanka aina ollut se kodin juttu.

Koiruudet tämän tilanteen myötä lisääntyneet meidän pienessä taloyhtiössä.

Ennen tätä täällä asustellut kolme, mun kaksi ja naapurin rapun ystävättären koira Miina.

Tänään laskin että näitä karvakuonoja täällä kahdeksan joista neljä pentua.

Kuvassa naapurin utelias Pablo.

Mun karvakuonot nauttineet mun kotona olosta ja Luca eritoten Ronjan kotona piipahduksita.

Lucalla ja tyttärelläni

 jonkinlainen maagien yhteys jota ihana katsella.

Loivat varmaan tämän ikuisen yhteen kuulumisen kun haimme tämän silloisen pienen käteen mahtuvan rääpäleen

 Oulusta kaksi ja puoli vuotta sitten.

Kotiintulo matkan nukkui turvallisuutta tuntien tyttären sylissä.

Ihanaa viikonloppua!

Mun Afrikka

Isoisäni teki aikoinaan paljon matkoja Ilkka ja Sesse Koiviston kanssa Afrikan savanneille.

Olin jo pikkutyttönä äärettömän kiehtonut hänen valokuvistaan

sekä tarinoista jota hän matkoistaan kertoi.

Muistan kun eilisen kun Ilkka Koivisto tuli päiväksi meidän saaren. 

Minun tuhat kysymystä luonnosta ja eläimistä.

Joihin Ilkka vastasi kaikkiin tarinoiden kera.

En  osaa selittää mistä tämä Savanni rakkaus muodostunut.

Se vaan on.

Osa minua.

Ja onhan mulla nämä kaksi minikokoista jellonaa.

Ensimmäinen LOMAutus viikko

Kotia en ole tänne tainnut pitkään aikaan kuvailla

mutta tällä viikolla siihen on ollut aikaa.

Olin suunnittelut

että käytän tämän ensimmäisen viikon tehokkaasti.

Tein jo viime viikolla "to do" listan.

• siivoa kaapit ja heittää kaikki ylimääräinen pois
• pese ikkunat
• siivoa parveke
• trimmaa koirat
• pese Esterissä (meidän pyykkituvan pesukone) pyykkiä
• ulkoile ja nauti!

Tästä listasta tehnyt kaksi asiaa,

ulkoillut enemmän kun pitkään aikoihin ja nauttinut joka hetkestä.

Esteri myös pessyt pyykkiä monta koneellista jotka odottaa "jotakuta" innokasta 

viikkaamaan ne myös takaisin niille kuuluville paikoille.

Puhtaina ja raikkaina odottelevat vielä Ikean kasseissa.

En tunnista itsessäni tätä tällaista niin laiskaa minua.

Tytär eilen naureskeli puhelimessa, mami älä stressaa. 

Tähän sun listaan varmaan riittää aikaa...

Jep, näin se kai on.

Ensi viikon töissä ja sitten taas aikaa.

Teen sen mikä tuntuu hyvälle.

Cosmo on meidän tämän viikon ihana kamu.

Tuttavuutta tehty jo ennenkin mutta satuimme samalle pellolle 

jossa koirat saivat olla vapaana.

Voi sitä riemua ja riehumista.

Ihanaa viikonloppua.

Me lähdetään ulos nuuskiin kevättä.