Eilen skoolattiin
kesälle ja ystävyydelle
torkkupeittoihin kääriytyneinä
vaahtopäiden lyödessä rantakivikkoon.
Meri
minulle se saaressa rakkain asia,
se jota aina täältä pois lähtiessäni eniten
jään kaipaamaan
&
tämä meidän serkusten välinen
aito lämmin vilpittömän lämmin ystävyys.
(Marina ;))
Tämä ollut poikkeuksellinen loma
koska ensimmäistä kertaa yhdeksääntoista vuoteeen
olen viettänyt täällä koko lomani yksin,
tyttären ollessa töissä kaupungissa.
Eilen totesin että kyllä äidinmaidossa jotain
rakkautta tähän saaristoon on myös tyttärelle siirtynyt
(vaikkei sitä myönnä)
kun tytär illalla ykskaks seisoi
serkkuni terassilla
"moi, tulin vaan moikkaan, mikä meininki?!"
Ja puolenyön jälkeen ajoi takaisin mantereelle
pilkkopimeässä,
mun tyttö!
Huomenna kaupunki kutsuu...
