Helmikuu ja heh ne tulppaanit...

Kun innostun,

innostun isosti.

Sateisena, synkkänä ja tuulisena Helmikuuna

kantanut kotiin tulppaaneja.

 Anteeksi.

Ystäväni kanssa saatu hyvät naurut aikaan näistä tulppani postauksista.

 Päätin etten yhtäkään tulppaania 

tänne kuvaa.

Miten tässä näin nyt kävikin?

Sisustelua sateisessa saaristossa.

Eilen illalla rantauduimme saareen myöhään illalla aavemaisen sumun saattelemana.

Oli niin  käsitämättömän hiljaista että Ronjakin totesi että nyt hän tajuaa sen

mitä hän ei ennen ole täällä olosta ymmärtänyt.

Rauha joka valtaa kehon ja mielen kuin salama kun astuu veneestä laiturille.

Kävimme ennen tänne tuloa pikapikaa Ikeassa ostamassa induktioliedelle 

 sopivan paistinpannun joka mökki keittiöstä vielä uupui.

Kuinka sitten kävikään...

Matkaan tarttui myös muutama tekokasvi vaikken niiden ystävä olekkaan muttta kun pärjäävät täällä ilman kastelua yksikseen pidempiäkin aikoja

 ja tuovat lämminhenkistä kodikuutta tänne valkoisuuden keskelle.

Toki kun muutan tänne taas kesäksi pysyvästi asumaan 

mukaan tulee myös aitoa vehreyttä.

Kello on samanlainen kun kaupunki kodissa.

Ostin niitä silloin tuplat kun olivat niin edulliset.

Ja sitten sokerina pohjalla tämä lamppu kaunokainen.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Näkisitte kuinka kauniin ja lämpimän tunnelman tämä saa mökissä illan hämärtyessä kynttilöiden kanssa.

Paikkoja piti tämän myötä laittaa vähän uusiksi jotta sai arvoisensa paikan.

Ihan nappi valinta, eikö vaan?!

Viikonloppu saaristossa

Postauksia jälkijunassa.

Viime viikonloppuna vietimme Isäni syntymäpäiviä.

Hän ei ole Don Corleone, 

vaan isolla sydämellä ja rakkautta täynnä oleva Isä, Vaari sekä ystävilleen uskollinen ystävä.

Puolen yön aikoihin ajoin veneellä mökille ja hämmästyin
kuinka valoisaa vielä merellä oli.
Suuri kuu valaisi upeasti peilityyntä merimatkaa saareen.

Tito ja Luca nauttivat kaikilla aisteilla vapaudesta
kuin kolmesta saarella olevasta
karvakuono kavereistaan.
Jälleen näkemisen riemu oli jopa liikuttavaa.

Omalle mökille saapuessamme
 Tito niin väsynyt ettei edes
imurin ääni häirinnyt vanhan herran unta.

Mun kyy manaukset ei mennyt todellakaan ihan suunnitelmien mukaisesti.

Näihin törmäsin saman päivän aikaan muutamaankin otteeseen.

Näiden kohtaamisen jälkeen mun vaihtui lenkkarit kumisaappaisiin ja
 Titosta ja Lucan vapaus.
 Katselivat luontoa pikaisen korkeammalta.
Pojat kulkivat nimittäin
 sylissä kun piti päästä pisteestä A pisteeseen B.

Tulevana viikonloppuna kuitenkin uusilla manauksilla x2 takaisin saaristoon.
Saan tyttären mukaani.
 Jos manaukset ei vieläkään tepsi 
on kummallekin koiruudelle oma  turvallinen kainalo.

Eli siis kyyt muuttakoon muualle 
Me muutetaan saaristoon!

Pikimustaa

Pääsispyhinä kun mökki reissu tyssäsi kyykäärme episodin vuoksi

sain valmiiksi pitkään yhden mun "to do" listalla olleen projektin tehtyä

Pidin kyllä seinän edellisestä harmaasta väristä

mutta koska tällä seinällä taulut vaihtaneet paikkaa 

todella tiiviiseen tahtiin voitte vaan kuvitella kuinka paljon naulan reikiä

seinässä oli joita vielä ihana kevät aurinko valollaan korosti entisestään.

Halusin pinnasta rosoinen ja loistava valinta tähän oli Tikkurilan Tunto maali

jo senkin puolesta että maali paksua mömmöä joka peitti naulan reijät ilman minkäänlaista

paklaamista ja tasoittamista,

 asia johon mun kärsivällisyys ei kertakaikkiaan sovellu.

Vähän kyllä jännitti väri valinta mutta lopputulos

mielestäni aivan mahtava.

Jopa niin hyvä että jossain vaiheessa keittiön yksi seinä saa saman värin.

Kevät tuli ja meni, hetkellisesti.

Mukavaa kuitenkin että saatiin esimakua mitä vielä edessä!

Olohuoneen mietelause mobile

Eilen tyttärellä pitkästä aikaa viikonloppu vapaa

 joten kutsui minut

luokseen Helsinkiin viettämään mami/tytär päivää.

Yllätykseksi oli varannut meille illaksi pöydän

ravintolaan,

hah ja minne muualle voisikaan viedä äidin syömään 

kun hänen omalle työpaikalleen.

Tunnelma lämmin, superhyvä palvelu ja ruoka ähky.

Tilaamamme ruoka olisi ollut meille kahdelle aivan riittävä

mutta koska tyttären työpaikassa oltiin tuli myös "keittiöstä terveisiä" muutama annos...

Kaiken tämän loistavan ruuan päälle oli pakko juoda 

tupla espresso joka sitten ei ollut se paras idea koska uni tuli vasta aamu neljän jälkeen.

Yöllä kun ei voi imuroida tai pestä pyykkiä

askartelin tämän Mobilen olohuoneeseen.

Tämä vielä sellainen proto versio.

Saksin Visualaddict Fridan vanhoista Hyvä Vuosi almanakoista itselleni tärkeitä mietelauseieita sekä myös 

häneltä saamani Ystävä lapun.

Joka ehdottomasti jää jos muut muuttuu!

Tämä Mobile idea sai alkunsa eilen kun kiertelimme tyttären kanssa

sisustusliikkeitä eilen.

Kävimme Artekin myymälässä jossa ihailimme heidän niin rauhoittavia 

esteettisesti kauniita katosta roikkuvia Mobileja.

Ja se kaikki muu.

Iso sydän Suomalaiselle designille.

Kuinka sitten sattuikin,

 että Granitista löytyi mun kukkarolle sopiva mobile.

Kuinka sitten kävikään?

Afrikan savanneista ja sen villieläimistä hullaantunut esteetikko 

menee ostamaan WC-paperia.

Käy näin.

Norsu lähti matkaan, esteetikko niin täpinöissään tästä 

super halvasta löydöstä ja kotona vasta 

huomasi että se mitä lähtenyt ostamaan.

Jäi ostamatta.

Fantti istui sen ajateltuun paikkaan täydellisesti!!!

Isoisän taiteen keskelle.

Safari teemalla jatketaan,

 kodissa jossa asuu jo kaksi pientä pientä leijonaa isolla egolla.

Sisustusprojekti joka keskeytyi

Viime viikolla innostuin laittamaan kotia vastaanottamaan kevättä
vaikka eihän se vielä oikeastaan täällä ole.
Nurkan takana kylläkin.

Tämä lisääntyvä valon määrä, päivä päivältä,
  lintujen visertely aamuisin sekä valoista illat
 tekee vaan ihmeitä mielelle ja sielulle.

Kun täällä SE todellinen sisustus into iskee
se on = totaalinen KAAOS!
Nimittäin silloin täällä muuttuu joka ikinen neliö.

Viime viikon Torstaina Tito sairastui äkillisesti ja epäily suolistosyövästä
lamautti minut totaalisesti ja itku ollut  todella herkässä.
 Sisustus into jäi taka-alalle ja viikon koti näyttänyt kaatopaikalle.
Huonekaluja siirretty sinne sun tänne, matot rullalla lattialla ja pöydät
täynnä viherkasveja, tuikkukuppeja ja muuta sälää.

Tänään kotiin ajaessani sain puhelun että Titolla kaikki hyvin.
Bakteerin aiheuttama tulehdus suolistossa.
Ruokavalio muutettiin jo viime viikolla ja antibiootit aloitettin.
Kuiva ruoka korvattiin keitetyllä kanalla, riisillä, kalalla ja porkkanoilla.
Luca myös enemmän kuin tyytyväinen tähän tarjoiluun.

Naurattaa ja huvittaa.
Kello soi aamulla ja kaksi salamana säntää sängystä
(tarkennuksena, en minä)
Kun se viimeinen, siis minä saan itseni hilattua sängystä ylös muutaman torkuttelun jälkeen keittiössä odottaa
kaksi karvakuonoa jääkaapin edessä vierekkäin nätisti istuen.
 Tito alkaa heitteleen ruokakuppiaan pitkin seiniä koska tarjoilu ei tässä "ravintolassa" ole tarpeeksi nopeaa,
Luca puhisee , kuulosten vihaiselle hirvelle jolla vasa jossain puskassa.
  
Joka aamu sama pettymys kolisevasta ruokakupista ja puhinasta huolimatta
kuulee wanha herra ja sen teini broidi jo niin tutuksi tulleen lauseen
 "sori boys, tää ravintola aukeaa vasta ensimmäisen kahvikupin jälkeen"

Iso huoli poissa,
Mun luottokamu Tito jatkaa räksyttelyllä. Jota en jaksaisi kuulla.
Mutta nyt jopa toi, melkein tärykalvot rikkova haukunta tuntunut hyvältä .

Täällä kevättä rinnassa ja kotikin melkein jo asuttavan näköinen.
Räkä nenästä valuen onnellisena.
Elämästä, ylä- ja alamäkineen.

Rentoa ja aurinkoista viikonloppua!

Oma koti kullan kallis....

Moikat, pitkästä aikaa.

Viitaten edelliseen postaukseen, tällä vanhassa kodissa edelleen ollaan.

Eikä ole muutto edessä.

Asunto joka kaunis kuin timantti vaan ei arjessa olisi meille kolmelle toiminut.

Pienempi todellisuudessa kun kuvissa näytti.

Senkin kanssa olisin vielä voinut joustaa, mutta NE rappuset yläkertaan.

Oli vaan pakko ottaa järki käteen ja todeta että meille asuminen tässä

asunnossa olisi ollut mahdotonta.

Tää mun ihan lemppari kortti.

Jonka sain viime kesänä klix.

Asuntonäyttö 

sai aikaan kotona kylläkin aikaan huonekalu rumban,

 karvanaamojen harmiksi sohva siirtyi ikkunan edestä pois ja nyt naapuri koirien stalkkaaminen tehty mahdottomaksi,

kuin myös muiden asukkaiden iloksi murinan ja haukunnan määrä minimoitu.

Aamulla aikaisin lähteville, postin kantajalle ja yöllä kotiin tuleville 

en vaan voi valitettavasti vaikuttaa.

Kun yksi karvanaama kuulee jotain "ei tavallista"

 on tässä taloudessa kakofoninen murina ja haukunta päällä.

Kelloa katsomatta.

 Eikä näissä tilanteissa "shys" sanat, vaikkakin muuten 

sanoisin että nää kaksi karvakunoa tottelevaisia ja aika hyvin kasvatettuja.

Fiksuja ja älykkäitä tapauksia.

Täällä alkoi talviloma.

Ensi viikolla meidän tiet vie Roomaan.

Otan lämmöllä vastaan kaikki vinkit mitä Roomassa kantaa

nähdä ja kokea.

Ihanaa Helmikuun alkua ja hei valoa kohden!

Joulua ja rauhoittavia huonetuoksuja

Mun yksi ja ainut Joululahja.

Pössöttely kamu.

Poikkeusena että hänen ei tarvi lähteä parvekkeelle.

Muji:n Pop Up Storesta.

Rakastan tätä mun uutta ystävää.

Pössöttellyt päivisin olohuoneessa ja iltaisin siirtyy mun makkariin.

Päivällä Lemongrass tai minttu, öisin eucaluptus.

Tuoksun lisäksi tällä kamulla myös niin rahoittava 

lipalatus
kuin aallot löisi rantaan.

Tyttären sain jouluksi kotiin.

Minä onnellinen.

Lucan ja Ronjan ystävyyttä.

Luca ei päästänyt Titoa lähellekkään Ronjaa.

 Koiratappeluja ja armotonta murinaa.

Joka huvitti meitä kumpiakin.

Ulkoilua ja kiva ilta vaarin ja Paulan luona.

Tapaninpäivä terkuin,

Pia

Mitä yksi uusi sohvapöytä voikin saada aikaan

Kuvittelin että kun ostan pitkän harkinnan jälkeen uuden sohvapöydän

laitan sen paikalleen ja that´s it!

No, se ei nyt mennyt tälläkään kertaa ihan noin helposti.

Itseni tuntien kyllä osasin aavistin tuleman.

Täällä tämän sohvapöydän myötä pyöritellyt huonekaluja kaksi päivää.

Unohtamatta tauluja ja kaikkia mun asetelmia

jotka siirtyy paikasta toiseen jonka jälkeen sinne mistä jotain siirretty pitää siirtää jotain muuta...

Taas kerran nanosekunnin ajattelen että olisi niin mahtavaa kuulua siihen
 valtavirtaan joka kerran laittaa huonekalut paikalleen.

 Ja ne pysyy niille valituissa paikoissa.

Mutta tämä minä ja niin minua.

Jopa Luca joka ollut arka muutoksiin alkaa vuoden jälkeen ymmärtämään ettei sen emäntä 

pätkän vertaakaan pittaa sen huolestuneesta katseesta.
Tuhataa kerran syvästi ja menee makuuhuoneseen
jossa emännän sänky sentään vielä pysynyt paikoillaan.
Tito taas tyytyväinen kunhan ruokakuppi pysyy omalla paikallaan
sekä ulkoillaan "sovittuina" aikoina.

Pieni kuusikin hankittu mutta tästä minikuusesta tulee vielä

sanomista kun tytär tulee kotiin jouluksi.

Tiedän jo nyt, ensi Sunnuntaina jota täällä säilyy joulurauha

joudun kunnon kuusen ostoon.

-Pia-