Meille kotiutunut...

Tämä Sinnerlig valaisin.

Minua puhuttelee

muotokieli, yksinkertaisuus

sekä skandinaivisuus.

Vaikka kodistani tuskin koskaan muotoutuu
selkeä skandinaivien,
(josta kovasti aina kyllä tykännyt, ihaillut)
tykkää lisätä särmää tähän pakkaan,
totaalisia vastakohtia,
 jotka tekevät sisustukseta mielenkiintoisen.
(mielestäni)

Uusi keittiön seinä...

sekä upeita varjoja seinällä!

Sunnuntaina vihdoin sain itsestäni irti kaivaa

maalit kaapista

(tämä ollut "to do" listalla useamman viikon)

Ja kyllä, niin kun allaolevasa kuvassa näkyy, seinä 

maalattu "vapaalla kädellä" 

ideana,

 revitty iso paperi.

Tämä "taiteilija" ei oikein itsekkään vielä tiedä

onko hyvä näin, mutta katselen viikon,

ja jos tökkii,

 niin sitten vedän maalarinteipin ja siistin reunat!

Mutta näistä seinään piirretyistä 

varjoista 

tykkään täpöillä!

Kivaa viikonalkua!

Leijonia...

työpöydällä ja afrikkan unelmia...

Pitkä puhelu eilen rakkaan ystävättären kanssa

joka laittanut työhakemuksen

Afrikkaan!

Niin WAU!

Täällä olisi yksi niin valmis

myös lähtemään,

pois.

Toteuttamaan unelmiaan.

Mun jellona valmiina matkalaukussa.

Vihdoin...

 Viikonloppu!

Veckoslut!

Weekend!

Mikähän minuun mennyt kun olen alkanut elämään viikkoja

maanantai, plääh- jo keskiviikko, wauzi perjantai,

hah, kuin joka pahainen teinityttö:)

Mutta kai se on niin,

nuoruusvuosiana viikonloput olivat sitä hauskaa villiä elämää,

näin "vanhempana"=

   elämää eläneenä,

viikonloppu on sitä omaa aikaa,

 rauhoittumista

sekä 

sekä lataamista

jotta taas jaksaa tehokkaana

suunnata uuteen viikon

Voiskin välillä ilmoitaa maanantai aamuna

- Piuha rikki, akku ei lataantunut-

Latailu tekut rannikolta :)

Muistakaa tekin ladata virtaa uuteen viikkoon!

Niin kiehtovia kuvia...

Ja heti näin alkuun varoituksen sana,

tästä taitaa tulla pitkä postaus,

syystä että nämä kuvat puhuttelevat minua suuresti

sekä 

sielukkuudellaan 

että

tarinoillaan 

jokaisen kuvan takana.

(Tarinat pääset lukemaan täältä)

http://nickbrandtphotography.blogspot.fi

Klix.

Mutta vähän taustaa,

törmäsin näihin kuviin, koska kuulun facebookissa 

Fotografiska ryhmään

 (Tukholmassa toimiva valokuvataiteen museo)

Näiden kuvien takana on mies, Nick Brandt,

Briteissä syntynyt valokuvajaa joka alunperin

opiskellut maalaustaidetta sekä elokuvaohjausta.

90-luvun alussa hän muutti Yhdysvaltoihin jo loi

uraa sekä valokuvaajana että lyhytelokuvaohjaajana.

Hän kuvasi paljon mainoksia sekä musiikkivideoita

maailman kuuluille taitelijoille,

kuten Michael Jacksonille.

Kuvatessaan Jacksonin "Earth Song" musiikkivideota

Tansaniassa, tapahtui ennakoimato käännekohta Barndtin

uralla. Hän lumoituin Afrikan eläimistä sekä innostui

villieläimien suojelusta.

Brandt kuvaa aina mustavalkoisia eläinkuvia,

pilvisessä säässä

(allaoleva " ELEPHANT WITH EXPLODING DUST" on poikkeus)

hän ei käytä teleobjektiivia, vaan hakeutuu lähelle,

käyttäen laajakulmia.

Yksi näistä tarinoista esimerkkinä tämä

 LION BEFORE STORM

ylläolevan leijonan kuva,

Brandt vietti seitemäntoista päivää tämän leijonan kanssa,

odottaen,

 kun tämä leijona makoili tylsän sinisen taivaan alla, nukkuen,

tunti toisensa jälkeen, päivä toisensa jälkeen.

 Viimein, kahdeksannentoista päivän iltana,

myrksy nousi sekä uskomattoman kova tuuli.

Hetkellä, kun tuuli osuu leijonaan, hän nousee istumaan,

tuultapäin, ilmaa haistellen. 

Kaikkien näiden yhdessä vietettyjen päivien jälkeen,

hän ei enään välitä minusta, vaan antaa ottamaan kuvia hänestä,

aivan lähellä.

(oma vapaa käännös)

klix

(kuvat: Nick Grandt)

klix

Ja nyt harmittaa suuresti,

koska tämä valokuvanäyttely ollut myös tänä

keväänä meillä täällä Suomessa, Salon taidemuseossa,

en teinnyt ja missasin.

Ja nyt paljastan itsestäni jotain,

aina,

 pikkutyöstä asti minulla haave/ unelma,

Elsa, vapaana syntyneen myötä,

George Adamsonin kirjat kaikki lukeneena,

että olisin saanut tehdä töitä 

näiden upeiden uhanalaisten salametsästäjien

keskellä elävien eläinten parissa.

Mutta se että postasin nämä kuvat on että herättää minussa suuria tunteita,

koskettaa minun sielua,

syvällisellä ja eläimiä kunniottavalla tavalla.

Habitare 2015...

NÄHTY!

Jätti taas, niinkuin viime vuonnakin,

semmoisen arg olon, 

missä se WAU.

 En sano ettei messuilla olisi ollut

paljon kivaakin,

varsinkin valaistus puolella sekä uusia nuoria lahjakkaita

tekemässä uutta suomalaista designina,

mutta muuten,

minulle ainakin pettymys,

taas kerran.

Surullista todeta,

 että nämä sateenvarjot taisi oli minun messujen 

WAU!

(ja instasta päätellen, monen muunkin:))

Mutta ei turha käynti,

kivaa messu seuraa ja aina yhtä mukava törmätä ystäviin

joita ei muuten arkipäivässä näe!

Lisää valoa keittiöön...

Eilen kun siirsin valokuvakollaasin

keittiön seinälle

tulin siihen tulokseen että se tarvitsi lisää valoa.

Pöytävalaisinta en halunnut laittaa,

hopean värinnen sen piti olla

joten tein tämän lampun vanhasta Ikean atrain purkista.

Mukavaa uutta viikkoa ihanaiset!