Ai kuinka rakastan...

On ihmisiä jotka haluavat kotiin

 persoonallisuutta

ja uskaltavat sisustaa kotiaan

"minä tykkään, ystäväni ei ymmärrä"

Tämä oli asiakkaani kommentti tänään.

Hän osti malli kappaleena olleen tammi pöydän

mutta ei halunnut samaan sarjaan kuuluvia tuoleja

ja nolona alkoi minulle selittämään,

että aikoo ostaa tuolit ehkä kirpparilta  tai  huippumodernit,

ja tästähän minäkin innostuin,

suurella sydämellä.

Pöytä kaupat tehtiin mutta juttua sisustelusta

piisasi meidän kesken vielä varmaan puoli tuntia..

kaikki kuvat klix

Ja mikä se "kuinka rakastan" 

on että meillä,

 Suomessakin ,

alkaa enimmissä määrin

 löytymäään se joukko joka uskaltaa

 sisustaa persoonallisesti

 ja

uskaltavat rikkoa "rajoja"

ja 

haluavat ettei koti

 näyttä samalta kun huonekaluliikkeen

intteriltä.

Peukku teille rajojen rikkojille :)

Eilistä...

Sulkia ja sienestystä.

Meidän eilinen "pikkulenkki" venyi kaksi tuntiseksi.

Saalis,

näitä hassuja 

pilkullisia hiiripöllön sulkia

(oli pakkko KVG, millä tirpalla näin hauskat pilkkusulat)

sekä keiton verran kanttareilleja.

Ja tässä resepti,

suosittelen!

Jopa tytär joka "ei tykkää" sienistä

söi suurella ruokahalulla :)

Kermainen kanttarellikeitto

50 g voita tai margariinia
1 sipuli silppuna
1/2 l kantarelleja
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl vettä
1/2 kasvis-, tai kanaliemikuutio
2 dl kuohu-, tai ruokakermaa tai 2 1/2 dl alpro soya kevyt ruoka
100 g sulatejuustoa tai tuorejuustoa
(suolaa tarvittaessa)
tuoretta persiljaa

Sulata voi kattilassa. Kuullota sipulisilppua hetki.
Lisää joukkoon paloitellut kantarellit ja kääntele, kunnes sienistä  neste on haihtunut.
Ripottele pinnalle vehnäjauhoja ja kääntele ne sienten joukkoon.
Lisää vesi, liemikuution pala, kerma ja sulatejuusto.
Keitä miedolla lämmöllä viitisentoista minuuttia.
Tarkista maku.
Ripottele halutessasi pinnalle tuoretta persiljaa.

Mun lenkkikaveri oli ihan loppu slut kun päästiin kotiin,

niin paljon uusia tuoksuja ja jänniä paikkoja että oma matkalaukkupeti

paras paikka loppu illan,

jouduin oikeen suostutteleen että lähti mukaani

vielä illalla pikapisulle :)

Elokuu...

Emme sitten päässytkään mökkeileen

kun tytär tarvitsi autoa ja itse olin

viimeviikoisen työ viikon jälkeen aika väsy,

joten kotona sohvalla makailu tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Eilen kuitenkin suuntasimme karvakuonon kanssa

sieni metsään ja löytyipä sieltä

kourallinen kanttarelleja.

Ei paljon, mutta sain niistä kuitenkin itselleni tehtyä

kastikkeen!

Metsässä tällainen upea pino 

pölkkyjä ja arvatkaapa vaan olisiko tehnyt mieli kantaa

muutama kotiin...

(jospa sitten talvella pulkalla haen :) )

Kyllä se kesä meni jotenkin huomaamatta ohi,

mutta nyt nautitaan näistä lämpimistä ja pimeistä syys illoista

täysin siemauksin.

Ei ole mitään ihanampaa kuin illalla fiilistellä

kynttilän valossa hyvää musiikkia kuunnellen.

Minä ainakin nautin ihan täysillä!

Ihqua sunnuntaita kaikille!

Rakkautta ensi silmäyksellä....

Tällaiset ihanuudet löytyivät tänään
Jyskistä.

Ihanat raita saviruukut!

AAAH,
kuinka tykkäään!

Isosti.

Ja monelle varmaan suuri ylläri(!),

kukkien sijaan,

tietty sulkia :)

(pari päivää sitten olohuoneen seinälle laitettu sulkataulu pois, inkkari tietty jäi,

ja sulta pääsi ruukkuun.

Täällä väsynyt,

mutta onnellinen,

ylpeä ja iloinen!

Loman jälkeiset kaksi viikkoa, 

touhua täynnä,

pitkiä päivä,

kiirettä,

mutta olen niin onnellinen että saan tehdä

töitä tällaisen porukan kanssa jotka kaikki

antaa 100%.

Super jengi

ja kun väsy iskee,

toisiamme kannustaen 

huumorin voimalla eteenpäin.

(joka ei ole julkaisu kelpoista :) 

Wau mikä töihin paluu!

Taidan tykätä siittää mitä

teen työkseni ;)

Ja parasta, nyt saan  

viettää pari vapaapäivä,

saaristo kutsuu huomenna.

Tunnelmointia...

... torstai iltana.

Vettä sataa kaatamalla

ja kaksi iltalenkkeiljää

likomärkiä kun saapuivat tunnin lenkiltä kotiin!

Karvakuonon oli vaan pakko päästä

pitkälle metsälenkille,

vaikka kaatamalla satoikin, 

 joutui odottelemaan emäntää töistä pitkät

yksitoista tuntia tänään

(Tytär omilla menoillaan...)

Mutta tämä pikkumies osaa kyllä myös osoittaa mieltään!!!

Ikinä,

 ei ole ottanut mitään pöydältä,

mutta kun tein itselleni lenkin jälkeen pari voileipää,

jotka laski sohvapöydälle,

ja kävin hakemassa itselleni villasukat,

toisen leivän päältä oli hävinnyt maksamakkarat...

Yritti kovasti mennä piiloon,

sohvapöydän alle,

mutta se jopa mini karvakuonolle aivan liian matala,

joten totesi,

 että nyt on otettava "sori, mutta oikeasti 

luulin että teit sen minulle" ilme päälle

ja toivoa ettei emäntä räjähdä :)

Kysyin, saitko luvan, ja käänteli ja väänteli

päätään kummallekin puolelle,

(tekee sitä kylläkin aina kun sille juttelee)

tapitti nappisilmillään.

Kun tajusi etten suutut, lähti häntä koipienvälissä

mun makuuhuoneeseen

ja ei tullut pois ennen kuin pyysin,

tai oikeastaan sain jopa

mairitella että suostui tulemaan.

Ja jos joku väittää ettei koirat 

ymmärrä, niin väitän toista,

vaistoavat enemmän kuin me ymmärrämme.

(Tästä aiheesta voisin kirjoittaa romaanin :))) )

Sulkia & Inkkari...

Olohuoneen seinällä.

Tiedätte jo varmaan että että olen

hulluna sulkiin ja niiden myötä minua myös aina

kiehtonut intiaanit.

(mun sisällä elää pieni inkkarityttö)

Nyt tällainen komistus tarkeilee 

minun tekemisiäni.

Mietteissään, ihmetellen

arvostellen....

Ja allekirjoittanut laskee 1+1= 

taas saariston rauha.

Parasta!

Havahduin aamulla...

 ... vaikka aamu uninen olenkin,

on ihana herätä

 ( työaamuina )

 valoisiin aamuihin.

Loman jälkeen en ole edes laittanut 

sälekaihtimia illalla kiinni,

vaikka herään viiden jälkeen ensimäisen kerran

 pelkän valon voimasta,

käännän onnellisena kylkeä ja jatkan nukkumista.

Mutta tänään aamulla havahduin,

nousin tuntia aikaisemmin kunnes kello olisi soittanut,

ei mene kauaakaan kun taas aamut

niiiiiiin

pimeitä

 että herätessään ei tiedä onko yö vai päivä!

Joten päätin nauttia täysillä,

näistä valoisista aamuista,

ja nousta aikaisemmin, 

vaan jotta saan fiilistellä,

nauttia hetkestä,

ilman kiirettä,

parvekkeella

aamukahvia juoden.