tiistai 2. kesäkuuta 2015

Meidän karvakuono...






Tänään parvekkeella lueskellessani
tunsin jonkun tapittavan 
ruskeilla nappi silmillään
ja oli vaan niin pakko kaivaa kamera esiin.





On se vaan sellainen pieni
parin kilon
rakkauspakkaus,
suuri persoona,
älykäs,
empaattinen,
pieni ja pippurinen,
uskollisin ystävä,
minun ainainen varjo.





6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Meidän nappisilmä ;) Ja arvaas kun se haluaa jotain ja vaan istuu ja tapittaa ja tekee sitä niin kaunan että saa katsekontaktin, paras meidän "erä" ollut melkeen nelkytviis minuuttia, sitten minä annoin periksi :)

      Poista
  2. Ihana Tito<3
    Meillä kanssa tuo koiruli niin oma persoona ja aina lähellä, vessaankin tulis mukaan, vaan ei oteta, kurkki sitten ovenraosta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, on noi varsinaisia kavereita, isolla K:lla. Mä en kyllä edes pääse vessaan yksin... Ja parasta, maalla tulee jopa saunaan mukana, ja jos ei pääse koko saaristo kyllä sen tietää, koska silloin alkaa aivan kamala hakkumis, vinkumis, ulina/ laulamis show ;) (oiskohan kasvatuksessa menny joku pieleen :))) )
      Ps: Mulla sulle haaste " Kotia lintuperspektiivistä" postauksessa. Tartu, oli todella hauska ( sanon minä joka vihaan kaikkia haasteita :) )

      Poista
  3. Ihana pikkutyyppi. Meillä ollaan kanssa tosi lähekkäin. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on, ja uskon että teillä aika samanlaista yhteiseloa <3!

      Poista