torstai 24. syyskuuta 2015

Päivät, viikot, vuodet vieriii...



...nykyään niin vauhdilla että oikeasti
 tuntuu etten pysy perässä!

Onko se sitä,
 etten pysty pysähtymään hetkeen,
aika jotenkin vierii kuin hiekka sormien välistä...
Viekö työ ja arki niin kaiken sen ajan
että tuntuu että sitä omaa aikaa ei ole olemassa?

Vai enkö vaan sitä osaa ottaa?
Pysähtymään, nauttimaan hetkestä...








6 kommenttia:

  1. Niin! Samaa olen täällä pohtinut!! Suoritanko vaan tätä elämää, kun pitäisi nauttia hetkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvä kysymys!!! Kun keksit vastauksen kerro minullekin !

      Poista
  2. Mäkin olen miettinyt ihan samaa.. ja tullut siihen lopputulokseen, että elämä kääntää aikakampea nopeammalle, kun vanhenee ;DD

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAAARG, tota minäkin ajattelin, mutta en tahdo uskoa :) Kivaa, pikapika viikkoa, kohta taas perjantai :))))

      Poista
  3. Todella aika menee vauhdilla. Olla hetkessä vaatii kovaa harjoittelua, mutta siihen oppii pienin askelin. Se on kaiken harjoittelun väärtti. Hetkittäin se edelleen unohtuu, kunnes huomaan taas pysähtyä ja palautua siihen. Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että touhon joku pystyy!!!! Mulle kävi niin kun ajelin ystävättären luotoa kotiin lauantaina, ja luonto niin super kaunis, syksyn väreissä, peltoineen, sumuineen. Pysähdyin bussipysäkille, ja oikeasti en tiedä kauanko maisemia ihailin.Hali sinne <3!

      Poista