maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ystävyys ei kokoa katso


 Ensiksi taisi 
pikkuisen jännittää, 
mutta räksytyksen jälkeen 
Tito 
löysi itselleen uuden kivan kamun
vaikka normi haistelut, kuka olet
ei nyt onnistunut
 (tähän olisi Tito tarvinnut tikkaat)








Eilen linssin takana nautin suuresti näiden 
karvakuonojen ilosta ja sanoinkuvaamattomasta
riemusta ja ilosta
mutta nyt kuvia katsellessani näen 
paljon muutakin 
herkkyyttä, kunniotusta ja kaveruutta
sekä jotain mitä en ihmisenä ymmärrä...

Tuossa ylläolevassa kuvassa jotain 
maagista.
Riikon katse, "tuletahan",
 Tito töppöjalkoineen,
häntä ylväästi pystyssä ,
 "tullaan, tullaan..."

Tai allaoleva kuva,
Titon oikeasti isosti 
suuri rakkaus Lili
tämä rakkaus ilman vastakaikua :)




Kiitos Jaana ja Raija tästä superista 
puolentoista tunnin lenkistä,
teki hyvää ja nukutti entistä enemmän
sekä
 kuvattatuille karvanaamoille 
Riiko, Lili ja Tito, wuff :)







8 kommenttia:

  1. Voi ihanuuksien ihanuutta, mitä kuvia! <3

    VastaaPoista
  2. Samaa katsoin minäkin että ihanaa lempeyttä ja viisautta tuon ison koiran katseessa, ikään kuin huolenpitoa pienemmästä! Koirat on ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, minä melkeen liikutun tuota kuvaa katsoessani. Koirat vaan niin ihania otuksia, välillä ihmettelen kuinka selvisin yli neljäkymmentä vuotta ilman tällaista kamua.

      Poista
  3. -♥ Niilolla on kaksi vinttikoiraa ystävää naapuritalosta♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, luulen ettei meidän Tito pysyis vinttikoiran matkassa, vaikka ripeä jaloistaan onkin ( välillä jopa ihmettelen kuinka noilla pikkujaloilla pääsee niin lujaa :) )

      Poista
  4. Suloiset karvakamut ja hienot kuvat!
    Kivaa lppuviikkoa Pia <3

    VastaaPoista