sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Tammikuun lumetonta kauneutta






Eilen aamulla ikkunasta ulos katsoessani
päätin että tehdään pitkä lenkki koiruuksien kanssa nappaan mukaan kameran ja räpsin
muutaman kuvan kauniin kuuran
 peittämästä luonnosta ja tulen sen jälkeen pyykkäämään
mun massiiviseksi kasvanutta pyykki vuorta.

Karvakuonojen harmiksi lenkki jäi suunniteltua lyhyemmäski
syystä että oli aivan mahdotonta kuvata kaikkea tätä kauneutta 
kun kädessä kaksi remmiä.

Juuri kun sain asetukset kamerassa kohdalleen
 jompi kumpi haistoi ruohikossa jonkun kivan hajun,
pieni nykäisy ja lopputuloksen varmaan arvaattekin.






En muista koska olisin ilman poikia lähtenyt yksin useaksi tunniksi ulkoilemaan.
Korvissa soi Bo Kaspers ja pitkästä aikaa
 tunsin levollisuutta ja niin hyvää oloa.
Hymyilytti ja tajusin että kaikki kaunis 
säilyy vaikkakin yksi rakas poissa.





Minä niin tunteella elävä esteetikko ja fiilis tyyppi
 että silloin kuin mieli maassa valokuvaaminen, jota rakastan
ei edes tunnu hyvältä.



Mutta eilen.
Nautin.

IHANAA uutta viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Uskon,että olet nauttinut.Kaunista kuuraa ja tunnelmia.❤

    VastaaPoista
  2. Minä en saa kuvattua vaikka yksi nelijalkainen karvaturri on hihnanpäässä..:) Upeita kuvia!

    VastaaPoista