Aika menee niin ettei perässä pysy

Eli tässä viime viikonlopun tunnelmia.

Perjantai aamusta mökille ja se ilta fiilisteltiin

karvakuonon kanssa kahden.

Lauantai aamusta saimmekin sitten seuraa.

Siis sekä minä että Tito.

Kuuma rantapäivä hiekkarannalla,

grillausta

ukkosta ( WAU!) ja rapuja salamoiden räiskeessä

sekä oranssi auringonlasku 

ja

 lisää ukkosta, sadetta ja lisää salamoiden valotulitusta.

Ja voin kertoa että ukkonen saaristossa oli

todella raju mutta pikku neiti ilosta kirkuen totesi

"paras ilta ikinä"

Sunnuntaina myrskyinen hiekkaranta.

Pienen ihmisen isoa riemua

aalloista, auringosta ja vaan olosta

saaristossa.

Koirien välistä ystävyyttä

aisteja hiveleviä hajuja

niin 

mereltä kuin metsässä.

Varsinkin Lilillä oikeen suu naksui kun metsässä

haistoi saaressa olevat peurat.

Vapautta tulla ja mennä

 minne nenä vie.

Maanantain me saimme vielä jäädä Titon kanssa

saaristoon todeten että lämmöstä huolimatta

syksy on tullut.

Tulevana viikonloppuna me vaihdamme merimaisemat

järvimaisemiin.

Perinteinen Me Tampereen Tytstyt mökillä viikonloppu edessä.

Naurua ja armotonta höpötystä auringon nousuun asti.