torstai 17. elokuuta 2017

Aika menee niin ettei perässä pysy





Eli tässä viime viikonlopun tunnelmia.
Perjantai aamusta mökille ja se ilta fiilisteltiin
karvakuonon kanssa kahden.




Lauantai aamusta saimmekin sitten seuraa.
Siis sekä minä että Tito.


Kuuma rantapäivä hiekkarannalla,
grillausta
ukkosta ( WAU!) ja rapuja salamoiden räiskeessä
sekä oranssi auringonlasku 
ja
 lisää ukkosta, sadetta ja lisää salamoiden valotulitusta.
Ja voin kertoa että ukkonen saaristossa oli
todella raju mutta pikku neiti ilosta kirkuen totesi
"paras ilta ikinä"



Sunnuntaina myrskyinen hiekkaranta.
Pienen ihmisen isoa riemua
aalloista, auringosta ja vaan olosta
saaristossa.






Koirien välistä ystävyyttä
aisteja hiveleviä hajuja
niin 
mereltä kuin metsässä.
Varsinkin Lilillä oikeen suu naksui kun metsässä
haistoi saaressa olevat peurat.

Vapautta tulla ja mennä
 minne nenä vie.


Maanantain me saimme vielä jäädä Titon kanssa
saaristoon todeten että lämmöstä huolimatta
syksy on tullut.

Tulevana viikonloppuna me vaihdamme merimaisemat
järvimaisemiin.

Perinteinen Me Tampereen Tytstyt mökillä viikonloppu edessä.
Naurua ja armotonta höpötystä auringon nousuun asti.





8 kommenttia:

  1. No, niinhän se aika tuntuu menevän! Ihastuttavia tunnelmakuvia sulla! Varsinkin noi merikuvat toivat hitusen raikkautta myös tänne helteen keskelle.

    VastaaPoista
  2. Todella tunnelmallisia kuvia. Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
  3. Upeita tunnelmakuvia! Sulla on kyllä tuo taito hyppysissä. :) Yhtä viihtyisiä tunnelmia tähänkin viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Muusa, jotenkin sinun suusta tuntuu sanasi todella hyvälle. Itse kun olit tunnelmakuvien mestari <3!
      Olen niin huono/laiska kommentoimaan, mutta ihailen sinun kuvia paljon!

      Poista
  4. Hei, ei millään pahalla, mutta toivoisin että poistaisit nuo lapsen kuvat rannalta.
    Tuskin itsekkään haluaisit, että omia kuviasi olisi laitettu nettiin. Maailma on nykyään aika sairas ja
    tuollaiset kuvat leviää äkkiä pitkin maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärän pointtisi mutta en näe näissä kuvissa mitään muuta kun pienen lapsen ihanaa onnea, onnellisuutta,riemua ja iloa. Ja näin meillä saaristossa ollut mun koko kohta 50veen elämän ajan, kaikki me, minä mukaan lukien on tuossa iässä saatu kirmailla nakupellenä saaristossa. Ja minua ei haittaisi yhtään jos minusta tämän kaltaisia, tuossa iässä olevia kuvia nettin joku laittaisi, voisin tehdä sen itsekkin.

      Poista