sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Kaikki loppuu aikanaan


Täällä loma lopuillaan tai oikeastaan tänäänhän mulla niin kuin vapaapäivä.
Viimeinen virallinen lomapäivä oli eilen.

Aurinko ja lämpö on hellinnyt meitä koko kolmen viikon ajan.
Vaikka ehkä kliseiseltä saattaa kuulostaakin
on tämä meidän saari ihan paratiisi.

Mutta muutama pieni miinus tälle kesälle on ollut
sinilevä jota ollut enemmän kuin aikoihin ja kun saunakin vielä remontin alla
meri ollut ainut paikka peseytyä.

Toinen inhotus,
 ei tällä kertaa ulkohuusissa lymyävät kyykärmeet vaan
 mun terassin vallanneet peevelin kiukkuiset ampiaiset.
Ja kyykäärme kohtaamiseen,
 vuosi takaperin tällaisen kanssa istunut vessassa vierekkäin tai oikeastaan silmätysten.
En sitä huomannut ennen kuin olin tarttumassa vessapaperiin
jonka vieressä makasi kerällä valmiina pää pystyssä puolastamaan 
mun vessapaperirullaa, kai....

Itse pelkään, melkein hysteerisesti sekä amppareita että kyykärmeitä
oman allergisuuden vuoksi sekä myös noiden kahden pienen rakkauspakkauksien vuoksi.
Kummatkin otukset kuuluu luontoon ja saa ollakkin
kunhan ei tule meidän reviirille :)



Perjantai-iltana kävimme sekkupojan, Ronjan kummisedän ja hänen poikansa E:n kanssa
tsekkamassa  paikallinen Tirmo Blues.

Pois lähtiessämme otimme pikku kisan Merivartioston veneen kanssa
vastassa, meillä  250hv/ merivartiolla 250+250.
Ihan vähän hävittiin :)

Lauantaina sitten meidän saaren nuoriso tavannut 
merivartioston pojat vähän lähempää :)




Ukkosta odottelin, sateen sain.
Tunnin verran vettä tuli niin kaatamalla.
Totesin hymyillen, mun uusi korjattu katto kestää samoin kun  vielä korjauksen alla oleva sauna.






Karvanaamatkin lisäytyneet yhdellä hoitopojulla.

Minä saanut monet naurut seuratessani niin Aten ja Lucan leikkejä.
Tito, meidän vanha herra tarkkailee vierestä ja kun leikki käy liian rajuksi, hänen mielestään,
käy ojentamassa kakarat kuriin.

Atte ja Luca riehui yhtenä päivän niin, kalliolla ja uiden meressä
että Atte niin loppu leikin jälkeen että nukahti tai oikeastaan nuuhkati polulle ja jouduin kantamaan 
poitsun rannasta terassille lepäileen.

On myös ollut kivaa katsella näitä mun poikien saumatonta yhteistyötä ja kai jopa rakkautta.
Atte nimittäin ahmatti ja tämä ruokailu on aina vähän haasteellista.
Meidän pojilla nimittäin aina ruokaa kupissa mutta sehän ei nyt onnistu
kun Atte syö kaiken, kunnes oksentaa.
Joten mun poikien ruokakuppi ollut terassin penkillä jonne Atte ei pysty hyppäämään.
 Tito söi ensin, niinkun täällä arvojärjestys.
Hyppää alas ja Lucan vuoro.
Seisoi koko ajan Lucan ja Aten välissä kunnes Luca syönyt .
Hassua ja jokseenkin koskettavaa.
Veljien välistä rakkautta.







Eilen illalla sain kokea upean auringonlaskun.
Täällä Tove Janssonin kesämaisemissa jopa Feeniks linnut heräävät tuhkasta henkiin.

Huomenna töihin .
Saaristosta.
Ja täällä asuminen jatkuu, töiden lomassa.
Hassu sana. Tykkään.
Wikipedia antoi sanat aamiastunti, joutohetki, virkistyshetki, lepohetki.

Pia&pojat

4 kommenttia:

  1. Meidän lähellä on vähän ajan sisällä kaksi kyytä jäänyt auton alle.En siedä käärmeitä.

    VastaaPoista
  2. Suloiset pojat♥
    Käärmeet ja ampiaiset ovat inhottavia...ja kivuliata jos pääsevät pistämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. En tiedä kumpi olis pahempi. Käärme vai amppari. Niin allerginen että en halua testata :)

      Poista