Lokakuu ja minusta näkee sen

Mun Lokakuu ollut yhtä tunteiden vuoristorataa.

Lämpöä, haikeutta, kyyneliä, ärripurria mutta myös paljon hymyä.

Työ rintamalla nopeita muutoksia.

Mulle 
hitaasti lämpenevälle kaikille uudelle
 tuntui kun se turvallinen matto viety alta.

Mutta joutunut myöntämään että muutokset  
ei aina pahasta.

Saanut mahollisuuden tutustua uusiin upeisiin persoonin.

 Ja mun vanha jengi  on 12 vaan minuutin päässä .
Joten porskutan eteenpäin.

Viime viikolla olin varannut Esterin, meidän pesutuvan koneen,  uuden ihanuuden pesemään mun pyykkini, 

mutta sumu ja uusi Canon veti pitemmän korren.


Ihan pihalla säädöistä mutta luottavaisin mielin.
Kyllä meistä vielä luotto kamut muodostuu.

Ihanaa viikonloppua!