Mustaakin mustempi Joulu

Tämä vuosi on ollut raskas ja haasteellinen mutta myös äärimmäisen opettava.

Toivonkin että tätä lukiessanne hetkeksi unohtaisitte arkiset murheet ja pysähtyisitte

miettimään asioita joilla todella on merkitystä.

Odotin ilolla Joulua lumettomuudesta huolimatta kun tiesin että saan viettää 

kiireetöntä aikaa minulle rakkaimman ja rakkaiden läheisten kanssa.

Muutama päivä ennen joulua maailma pimeni totaalisesti kun saimme

kuulla että meille niin rakas pieni taistelija oli taistelunsa taistellut ja nukahtanut rauhaisaan uneen

julman ja niin epäreilun sairauden uuvuttamana.

Sydän on rikki ja sanoja ei löydy.

Eilen sytytimme kynttilät Porvoon hautausmaan Muistolaaksoon.

Toivoen voimia kaikille rakkaille tämän suunnattoman surun keskellä.

Vuosi lähenee loppuaan ja huomenna takaisin arjen askariin.

Elämän on jatkuttava vaikkakin siitä iso palanen puuttuu.

Halaus teille kaikille rakkaille!

Me tultiin taas kesätöihin...

... sekä ilahduttamaan meitä Porvoolaisia.

Joka kesä nämä Ratia Ranchin ylämaannaudat tulevat tekemään tärkeää

luonnonhoitotyötä jota muuten olisi haastavaa hoitaa.

Nämä suloisuudet asustelevat kesän meidän mökkireitin varrella.

Aina pysähtyy mun auto hetkeksi ihastelemaan näitä söpöyksiä.

Oli tainnut tuo yksi sonni testata curly girl metodia

kun niin komeat kiharat!

Asunto joka ei anna mulle mielenrauhaa

Tämä asunto myynnissä täällä Porvoossa.

Paikassa jossa aina olen haaveillut asuvani.

Porvoon kauneimassa paikassa 

Vanhan Kaupungin kupeessa.

En ole katsellut uutta asunto itselleni 

mutta tyttären pois muuttaessa neliöitä aivan likaa.

 Kriteeri jos  tästä kodista muuttaisin jonnekin 

se olisi vaan ja ainoastaan Vanha Kaupunki ja kun sellainen tulee myyntiin

voin vaan hymyillä ja sanoa ei mun budjettiin sopiva.

Mutta tämä pompsahti eilen mun facebook sivuille.

Pieni asunto, mutta meille kolmelle pienille juuri sopiva.

Harvoin tulee koteja katsellessa tunne että tässä meidän koti.

Ehkä mun vaan pitäis olla rohkea?
Kuvat BO LKV.

Lokakuu ja minusta näkee sen

Mun Lokakuu ollut yhtä tunteiden vuoristorataa.

Lämpöä, haikeutta, kyyneliä, ärripurria mutta myös paljon hymyä.

Työ rintamalla nopeita muutoksia.

Mulle 
hitaasti lämpenevälle kaikille uudelle
 tuntui kun se turvallinen matto viety alta.

Mutta joutunut myöntämään että muutokset  
ei aina pahasta.

Saanut mahollisuuden tutustua uusiin upeisiin persoonin.

 Ja mun vanha jengi  on 12 vaan minuutin päässä .
Joten porskutan eteenpäin.

Viime viikolla olin varannut Esterin, meidän pesutuvan koneen,  uuden ihanuuden pesemään mun pyykkini, 

mutta sumu ja uusi Canon veti pitemmän korren.


Ihan pihalla säädöistä mutta luottavaisin mielin.
Kyllä meistä vielä luotto kamut muodostuu.

Ihanaa viikonloppua!

Porvoo, kyynelissä

Eilen koko Porvoossa

suuri suru .

Maanantai iltana kävin myös laskemassa kynttilän.

Paikalla olleiden ihmisten suru niin käsinkoskettavissa.

Katselin kynttilämerta ja en pystynyt pidättämän kyyneliä.

Joku tuntematon pisti kätensä mun olkapäälle

halasimme.

PiaB

Syys fiiliksiä

Viime viikosta täällä nautittiin

syksystä

 ihan täysillä!

Pitkiä lenkkejä.

 Karvanaaman kanssa kilpaa nuuskittu

syksyn tuoksuja.

Sunnuntai paras päivä

kun sain tyttären päiväksi kotiin.

Kesän viimeiset jädet vanhassa kaupungissa,

 yhdessäolo

Pyykinpesua pyykkituvassa kolme koneellista

jotka suostuin maksamaan mutten ripustmaan

joka johti pikkaisen kiivasluontoiseen keskusteluun.

Kun tää pyykkiagenda saatu selvitettyä

lähdettiin vielä fiilisteleen iltaa vanhassa kaupungissa.

Your home is where your heart is...

Pian kymmen vuotta takana tässä kauniissa kaupungissa.

Monen sattuman kautta tänne kotiuduttiin

sekä

 vuosien varrella ollut myös hetkiä että

pois muuttokin käynyt mielessä...

Jo pelkästään se takia että vuoden aikana ajan työmatkaa

 40.000 kilometriä...

Mutta tämä luonto, idyllisyys,

 meri sekä meidän saari kiven heiton päässä

painanut aina vaakakupissa tunteja autossa ennemän.

Tämä mini kaupunki vaan niin mun koti

jossa hengitän ja hymyilen.

Ps:

Yllä oleva taulu isoisän maalaama.

Jäällä auringonpaisteessa

Kolmen tunnin lenkki jäällä

mä ja mun karvakuono + sata pilkkijää :)

Punaiset posket ja pisamia

sekä yksi "nyt löffäilen" koira:)