Veljeni, mun vartija

Hau, esittäydyn, vaikken en vielä ole kertaakan haukkunut,

 emännän ilokis.

 Brodi hoitaa sen homman.

Mutta siis moi,

 olen Luca 13 viikon ikäinen viilis.

Opeteltu viimeviikon remmissä kävelyä,

en tykkää yhtään!

Kintut sotkeutuu tohon ihme naruun,

enkä pysy Brodin perässä.

Pörisiviä autoja ajaa ohi kummine valoineen.

Bussipysäkiltä saapuu joku mustan vedettävän matkalaukun kanssa.

Vastaan tulee jättisuuri kamu.
Haluis tutustua mutta mua jännittää.

Tahdon syliin.

Emäntä kehuu, eikä ota syliin.
Kehoitaa tutustumaan.
Meen piilon,
 ehkä ensikeralla nuuskaisen...

Omassa pihassa se päästä meidät vapaaksi.

Ystävyyttä ja pääsen leikkimään brodin kanssa.

Jolla joskus aika lyhyt pinna ja alkaa komentaan ihan turhasta.

Miksi ei saa vetää kamua korvasta?

Ps:

 Emäntä ollut jossain taudisa

 mutta jaksanut vetäää pakkaspögät päälle.
Vaikka näen ettei ole ihan niin innostunut kun normaalisti.

Minä teen tarpeeni sanomalehdelle.
Isobroidi ei, vaan ulos...
Jotain opittavaa ehkä vielä. 

Terkut pentu arjesta. 

PiaB

# HANKO, kesä ja lämmintä ystävyyttä

Mun yksi parhaista viikonlopuista.

 Alunperin

 meitä piti olla viisi.

Yksin + 3 kg vikinää.

Näin vaan kai tarkoitettu.

Mun viikonppu

Elämää iloineen ja suruineen.

Villasukkia ja ilta patiolla

kynttilänvalossa.

Niin kaunis koti.

Aurinkoa

siniseltä taivaalta,

Rantaelämää

varpaat sannassa.

Jopoilua

Kipeitä peppulihaksia

Hangon yöelämää

Tanssia

 Ihana uusi tuttavuus.

Möreitä ääniä

Aamu brunssi

 herkkä sunnuntai.

Ystävyyttä.

Kiitos Minna <3!

Tapahtuma rikas viikonloppu ja pikku potilas...

            

                            

Mikä viikonloppu!!!!! Lauantaina käytiin sulkemassa mökki. Aina yhtä surullista, olisihan varmaan vielä saattanut olla monta kaunista ja lämmintä viikonloppua jäljellä, mutta kun ei voi tietää mihin  suuntaan nämä syysilmat menee, suljimme nyt. 

      

Isäni asuu mantereen puolella, josta lähdemme saareen, joten sulkemisen jälkeen menimme hänen terassille nauttimaan ilta-auringosta sekä muikuista, savu siiasta ja jälkkäristä, jäätelöstä. Tätini hoidossa nämä mun pikku rakkaspakkaus pellavapäät, joten naurua ja vauhtia riitti, kunnes...

.... Tito oli kadonnut. Ja tää tapahtuu tasan joka kerta kun vaarin luona kyläilemme, nimittäin naapurissa asustaa pikkuserkun ihanalle tuoksuva, sata kertaa suurempi narttu, joten tiesin minne lähteä poikaa etsimään.

Mutta nyt, neiti pihalla, kytkettynä, ja koki tietty Titon ei tervetulleksi sen reviirille. Sitten kaikki sattui sekunneissa, pääsin paikalle samaan aikaan kun Tito, ehdin sanoa paikka, Tito istui! mutta lähti sitten minua kohti, jolloin narttu hyökkäsi Titon kimpuun, otti suuhun ja meidän pikku mies huusi kuin pistetty sika. Minä ryntään koirien luokse, otan nartun leoista kiinni, kumminkin käsin ja kaikin voimin avaan koiran  suun niin että saan Titon pois suusta... 

Tito tietty aiva shokissa, minä myös, tärisen kun haavan lehti, Tito  ontui jalkaa, ja vatsan puolelta vuoti verta, autoon, soitto, missä päivystävä eläinlääkäri ja menoksi.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, pari pientä pintahaava, yksi kyljessä ja toinen pikku pojan pilissä, siksi kaulus ettei päässe nuolemaan, voimakas kipulääkitys, pippelin takia:) 

Lääkärikin totesi, että Titon onni että koira tosissaan purrut,  muuten asiat olisivat ollut toisin.

Taas muistutus siittä, että tämä elämä on arvokasta ja todellakin hiuskarvan varassa, ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. 

                                       

                                                     Suukko ja halaus, PiaB 

Lauantai-ilta....

                                      

Tää on nykyään niin tätä, yksin kotona viikonloput kun R viipottaa kavereiden kanssa... 

Mutta tietty, se kuuluu nuoruuteen, ja eihän tässä enään ole kun vuosi aikaa kun mun pikkukulta on täysi-ikäinen. 

Ihanaa kuitenkin, että viihtyi kanssani mökillä melkeen kokonaiset kolme viikkoa, vaikka kesä alkoi niin että neiti ilmoitti tylysti, ettei meinaa paljoa saaressa viettää aikaa :) 

Muistan niin hyvin ajan kun vaan odotin sitä " omaa aikaa" ja nyt kun sitä on yllinkyllin tuntuu yksinäiseltä, mutta näin se menee. Lapset vaan lainassa. 

                           

Tämän illan projekti on lamppu DIY, hullu idea joka on niin pakko kokeilla... Jos tästä jotain tulee, niin kuvia sitten myöhemmin. 

                                                                  PiaB