Toivottavasti, kohinalla kohti kevättä

Helmikuu

 mulle joka vuosi aina se tuskaisin kuukausi,

tänä vuonna eritoten.

Säätilat vaihdelleet vuorokaudessa

 lumimyrkystä kaatosateseen

paukkupakkasista + asteille

Auringonpaisteesta totaaliseen harmauteen.

Välikommenttina.

Joka ikinen kerta kun se kakkaloskakeli

iskee niin viimeistään kehällä,

yleensä jo motarilla mun pissapokien neste loppuu

ja tihrustelen puolisokeena jostain pikku reiästä

pysyäkseni edes jotenkin kaistalla/tiellä.

On sitä muutamat kerrat pysähdyttykin kehälle

ja

 kaadettu Olvin vichyt ikkunaan...

Näihin aikoihin yleensä oltu etelän lämmössä

mutta tyttären työ kiireet siirsivät meidän

talvilomia kuukaudella eteenpäin.

Omalta osaltani allekirjoitan

kevään alkaneeksi.

Mun talvi fiilisitelyt päätyy tänään.

PISTE!

Ps:

Karvanaamakin joutui eilen luopuun talviturkistaan.

 Mun jellona muistuttaa tällähetkellä pientä viemärirottaa.

Kaikesta leikastusta karvamäärästä olisin

varmaan saanut täytettyä yhden 40x40 sisustustyynyn:)

Laiskojen Laskiainen

Tää sunnuntai totaalisesti laiskotellaan.

Eilinen kolmen tunnin jäälenkki sai aikaan minulle kipeät lihakset,

teidätekö tunteen kun joka toinen askel uppoaa lumeen...

Vähän samanlainen

 kun joskus koulu aikoina,

kun hiihti suksilla jotka lipsu joka toisella potkaisulla.

Karvakuono kahden kilon elopainolla

juoksi pitkin jäätä kuin viimeistä päivää.

Tänään jopa tää durasellpupu ihan dead.

Täällä satanut lunta koko päivän.

Ihan pikainen metsälenkki.

Sitten löffäilyä ja netflixiä.

Leppoisaa

Laskiaissunnuntaita

rannikolta.

Jäällä auringonpaisteessa

Kolmen tunnin lenkki jäällä

mä ja mun karvakuono + sata pilkkijää :)

Punaiset posket ja pisamia

sekä yksi "nyt löffäilen" koira:)

Antilooppeja, elefantinkorvia ja yksi oviaukko

Sekä uuden työpisteen paikka

toisen keittiö sisäänkäynnin edessä.

Silloin kun tähän asuntoon muutimme tässä ollut ovi

poistettiin.

Aluksi tuntui kätevältä että keittiöön pääsi myös

suoraan meidän eteiskäytävän päästä

jossain vaiheessa sellaiselta "turhalta aukolta".

Ovea en siihen kuitenkaan takaisin halunnut

joten laitoin siihen verhon

monestakin syystä.

- Tuo pehmeyttä ja kotoisuutta.

- Valoisaan aikaan heijastaa lempeää valoa olohuoneeseen.

(keittiössä suoraan verhoa vastapäätä pikku ikkuna)

- Pystyn hyödyntämään oviaukon tilana.

Jossain postauksessa kerroin kuinka 

yläkerrassa norsubileet

siis sellaiset

 että isoisän maalaama taulu tippui alas seinältä

ja kehykset meni rikki.

Mun rakkain lempi taulu.

Taulu roikkuu nyt vanhassa housuhenkarissa verhoseinällä.

Kamukseen sai Plantagenista löytyntyt Elefantinkorva kasvin.

My jungle:)

Ps:

 Leijonkin löytyy, elävänä,

mini muodossa :)

Kuvan ottanut http://www.visualaddict.fi

Näin siinä sitten käy

Kun alkaa fiilisteleen 

KEVÄTTÄ

 liian aikaisin.

Jossain takaraivon sopukoissa tietoisuus siitä

 ettei talvi vielä todellakaan ohi

mutta kevättä kohti pyristellen kynsin ja hampain

talvea uhmaten

käy näin.

Hävisin tämän taistelun:)

Pikakelauksella viime viikkoa

Vanjanlinnassa yhtä juhlaa ja naurua niin että

vastalihakset edelleen kipeenä

 seuraavana aamuna myös ohimossa jyskytti:)

Perjantai ilta meni kodin viimeisien 

yksityskohtien säätöön jopa vähän paniikin 

omaisissa tunnelmissa.

Ei se etten pitäsi meidän sisustuksesta

on oma ja mun näköinen.

Ja joo, jopa persoonallinen.

Mutta kun aloin katsomaan omaa kotiaan ulkopuolisen silmin,

jotenkin linssin läpi

hekellisesti jopa epäröin mihin olin lupautunut.

Olen tuntenut Fridan aout parikymmentä vuotta

ja

 hän kuuluu mun niihin tärkeiden/rakkaiden ystävien

kourallisten joukkoon,

oli jotenkin lämpimällä tavalla vapauttavaa

kun Frida kertoi että oli jännittänyt tätä kuvauskeikaa.

Lauantaina pikapiipahdus Tampereelle

pellavapää E:en 7 v synttäreille.

Ja sitten se Sunnutai

 Aamuna alkoi brunsilla

Vanhassa Kaupungissa skumpan kera

Cafe Post3:issa

tyttären ja rakkaan kikkarapää Fridan kanssa.

Takaisin kotiin,

 keltaiset tulppaanit ja Fiidulin tuomat narsissit paikoilleen

muutama keltainen tyyny ja sen jälkeen käkkäräpään Canoni sanoi vaan klix klix.

Vierestä vihreänä seurasin tuota Fridan kuvaamisen ammattitaitoa

mutta oli myös ihanaa huomata

kuinka sanattoman samattoman hyvällä yheistyöllä ja ymmärryksellä

saimme juuri sellaisia kuvia joita  

kuvaaja halusi.

Super Sunnuntai ja muutenkin ihan paras 

viikko.

Kiitos Frida sekä mun parhaat ihanan hullut kollegat <3!

Teitte mun viikosta unohtumattoman!

Takatalvi tuli kuin puskista

mä kun jo ihan kevät fiilareissa lenkkareissa.

Kotona senkun vihertää lisää ja parvekkeella kukkii narsissit.

Tänään lumisade ja pakkanen tuntui sellaiselta

en tykkää yhtään jutulle.

Mutta tuo alla oleva kuva saa mut niin hymyilemään:)

Katsokaa nyt noita kahta käkkäräpäätä <3!!!!

Niin se taas hurahti

Viikonloppu kuin siivillä.

Mä oikeasti peräänkuulutan vielä yhtä päivää

launatain ja sunnuntai väliin:)

Perjantai iltana aina sama fiilis,

ihana "pitkä" viikonloppu edessäpäin ja huxflux

on jo sunnuntai.

Sunnuntai ei sitten mennyt täällä kuin suunniteltu.

Sain extemporee vieraita ja siinähän se lauantai ilta meni maailmaa

parantaessa ja sunnuntai sohvalla vaaka-asennossa...

Tän viikon kalenteri onkin loppuviikon niin täynnä 

ohjelmaa että tänne blogin puolella palailen 

vasta ensi viikolla.

Valoisaa viikkoa kaikille.

(oikeasti, toi valoisuus, superia)