Tiistain tunnelmia

Tänään aamulla kauppaan ajaessani ajoi vastaan ambulanssi vilkut ulvoen

joten jouduin hetkesi pysähtymään tienpintareelle.

Ohi kiisi ambulanssi vilkut välkkyen.

 Kuski pukeutuneena valkoiseen haalariin ja suoja maskiin.

Näkymä oli kuin jostain scifi elokuvasta.

Olo aivan absurdi ja piirtyi verkkokalvoon kuin valokuva.

Tullessani kotiin heitin ruokaostokset eteisen lattialle.

Puin lämmintä päälleni ja lähdin ulos.

Kuvamaan.

Sinne missä kaikki niinkun ennen.

Sateinen Sunnuntai

Viime viikon olin töissä ja jälleen edessä

yksi kotoilu viikko edessä.

Olen oivaltanut, vaikkakin tämä epävarmuus

huomisesta ja tulevasta aina välillä nostaa päätään

en anna sille valtaa.

Päinvastoin. 

Viime viikko töissä oli yksi parhaimmista pitkään aikaan.

Asioita ja ihmisiä näkee aivan uudessa valossa.

Oppia elää hetkessä.

Huumorilla ja naurulla.

Näen asioita ympärilläni jotka aina ovat olleet siinä

mutta näen ne vasta nyt. 

Kaato sateessa ja kylmässä tuulessa koirien kanssa lenkille lähtö

tuntunut asialta joka vaan pakko tehdä.

Nyt jopa nautin näistäkin hetkistä.

Heidän ilosta ja riemusta,

 satoi tai paistoi.

Kodistani

 joka ei ole se minun unelma koti pellon laidalla isoine ikkunineen.

Mutta koti jossa viihdyn ja on minun näköinen

  

Joskus vaan on hyvä pysähtyä ja oivaltaa

 että onni koostuu niin pienistä asioista.

Eletään hetkessä.

Ensimmäinen LOMAutus viikko

Kotia en ole tänne tainnut pitkään aikaan kuvailla

mutta tällä viikolla siihen on ollut aikaa.

Olin suunnittelut

että käytän tämän ensimmäisen viikon tehokkaasti.

Tein jo viime viikolla "to do" listan.

• siivoa kaapit ja heittää kaikki ylimääräinen pois
• pese ikkunat
• siivoa parveke
• trimmaa koirat
• pese Esterissä (meidän pyykkituvan pesukone) pyykkiä
• ulkoile ja nauti!

Tästä listasta tehnyt kaksi asiaa,

ulkoillut enemmän kun pitkään aikoihin ja nauttinut joka hetkestä.

Esteri myös pessyt pyykkiä monta koneellista jotka odottaa "jotakuta" innokasta 

viikkaamaan ne myös takaisin niille kuuluville paikoille.

Puhtaina ja raikkaina odottelevat vielä Ikean kasseissa.

En tunnista itsessäni tätä tällaista niin laiskaa minua.

Tytär eilen naureskeli puhelimessa, mami älä stressaa. 

Tähän sun listaan varmaan riittää aikaa...

Jep, näin se kai on.

Ensi viikon töissä ja sitten taas aikaa.

Teen sen mikä tuntuu hyvälle.

Cosmo on meidän tämän viikon ihana kamu.

Tuttavuutta tehty jo ennenkin mutta satuimme samalle pellolle 

jossa koirat saivat olla vapaana.

Voi sitä riemua ja riehumista.

Ihanaa viikonloppua.

Me lähdetään ulos nuuskiin kevättä.

Kotoilua karvakuonojen kanssa

Tämän viikon kotona.

Olen nauttinut täysin rinnoin auringosta, luonnosta, keväästä ja kiireettömistä aamuista 

peiliin katsomatta, pukenut vaan ulkovaatteet pyjaman päälle ja lähtenyt 

Titon ja Lucan kanssa pitkille lenkeille.

Pojat silminnähden nauttineet tästä minun kotonaolosta.

Kolmen tunnin ulkoilua vapaana metsässä jossa vaan me kolme.

Kaiken tämän vapauden keskellä on myönnettävä että mietin välillä myös nano sekuntin tulevaa

Niinkun Luca jolla aina ilme "pitäisikö olla huolissaan".

Ehkä pitäisi, mutta en lähde sille tielle.

Tiedän että aurinko nousee huomennakin.

Lähden taas lenkille, peiliin katsomatta.

Ja ne pyjamahousut alla :)

Myrskyssä

Minulla ruhtinaalliset kolmen päivän vapaat.

Vielä viikko sitten ajattelin tekeväni kaikkea muuta kun viettää aikaa neljän seinän sisällä.

Itse en ole mitenkään hysteerinen tämän kaikkien huulilla olevan viruksen suhteen

vaikka astmani takia riskiryhmään kuulunkin.

Ajatus ison väkijoukon ympäröimänä 

ei vaan nyt tunnu houkuttelevalta saatikka viisaalta.

Eilen iltapäivällä hyppäsin autoon ja lähdin Porvoon eteläkärkeen Emäsaloon

nauttimaan auringosta, merestä ja aalloista.

Karvakuonot jätin tällä kertaa kantaa pään kautta opitusta syystä:

Kokeile hyppiä kallioilla ja kivillä kahden flexin kanssa jotka vetää kummatkin eri suuntaan.

Yritä sitten vielä kuvata kun kummatkin kädet jo käytössä.

Myönnän että tunnen aina ison piston rinnassa kun lähden ulkoilemaan ilman poikia.

Reissu venähti suunniteltua pitemmäksi

 kun autolleni mennessäni surffari puki märkäpukua päällensä.

Olihan tää nyt pakko nähdä. Maaliskuu ja lainelautailua.

Surffarin harmiksi tuuli oli jo tyyntynyt ja joutui pitkiä aikoja odottamaan sitä oikeaa aaltoa.

Puoli tuntia aikasemmin vauhti olisi ollut hurjaa.

 TODELLA ISO RESPECT

tälle lainelautalijalle 

joka todella tunsi aallot ja meren voiman

kuin omat taskunsa.

Kesät saaristossa eläneenä olen oppinut kunnioittamaan 

merta ja sen voimaa.

Pitäkää huoli itsestänne!

Helmikuu ja heh ne tulppaanit...

Kun innostun,

innostun isosti.

Sateisena, synkkänä ja tuulisena Helmikuuna

kantanut kotiin tulppaaneja.

 Anteeksi.

Ystäväni kanssa saatu hyvät naurut aikaan näistä tulppani postauksista.

 Päätin etten yhtäkään tulppaania 

tänne kuvaa.

Miten tässä näin nyt kävikin?