Kaikki me varmaan toivonut valkoista talvea.
Täällä etelässä lunta sataa niin paljon ettei löydä
autoaan aamulla minne sen illalla jätti.
Parkkipaikalla vaan joku iso epämääräinen lumikasa.
Odotin paljon mun pitkistä neljän päivän vapaista.
Mulle aina se päivä kun vapaat alkaa on paras.
Lähdin karvakuonojen kanssa metsälenkille töiden jälkeen.
Vapaat ei alkanut odotetusti.
Perjantai ilta meni ruokamyrkytyksen parissa ahmittuani pilalle mentyjä suolapähkinöitä.
Vatsakrapampissa, hiessä ja pää pöntössä.
Mulla kipukynnys korkea, mutta nanosekunnin tuli jopa mieleen että pitäisikö soittaa apua.
Kun sain mölyt mahasta ulos, olo taas normaali.
Ja päästiin nauttimaan talvesta.
Lumesta ja jopa tosta armottomasta lumisateesta josta ei tule loppua.
Talvi.
Minulla sellainen rakkaus/viha suhde.
Lunta, sopivasti.
Kylmä, muttei ei liian kylmä.
