keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Maaginen ilta.


Olen nähnyt täällä saaristossa toinen toistaan kauniimpaa auringonlaskua mutta en ikinä
kokenut mitään näin maagista kuin eilen.

Saunasta tullessani ilmassa leijui taijan tuntu. Sellainen
että se kihlmöi ja vetää puoleensa.

 Outo hiljaisuus jota en osaa sanoiksi pukea.

Oli tarkoitus mennä saunan jälkeen nukkumaan mutta puin päälleni aamutakin, villasukat ja kumisaappaat ja hyppäsin veneeseen.
Onnekseni.
Ikuisesti olisi harmittanut. Jos olis jäänyt näkemättä.

Kun täällä kesät viettänyt lapsuudesta saakka
sen vaan tietää ja tuntee.
Eilen saunan jälkeen sänky meinasi vetää pitemmän korren.



Tuntui kun koko maailma olisi hetkeksi pysähtynyt.
Joka puolella aivan hiljaista.
Lintuja liiteli ohi ja kalat hyppelivät äänettömästi veden pinnalle jättäen vaan rinkulan 
tyynen meren pintaan.







Istuin veneessä yli tunnin 
ihailemassa tätä maagista väriloistoa, melkeen kuin transsissa.

En tiedä
 mutta allaolevassa kuvassa ehkä jopa loistaa komeetta.
Tällaisena satumaisena iltana sellaisetkin saattaa näyttäytyä.



Ylläoleva kuva otettu kännykällä eikä sitä ole käsitelty.
Mun 3OOmm linssi ei tuohon ihan kyennyt:)

Mutta tuon alla lilluin ja nautin.



Aamulla heräsin sakeaan sumuun ja hämähäkkien
verkkojen ympäröimänä.
Magiaa kai sekin.
Mutta mitä muuta voisi tuollaisen illan jälkeen odottaa.



keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Karvakuonojen riemua





Saaristossa hau!
Olkoon tää nyt Titon ja Lucan puheenvuoro:

Nautitaan ihan joka aisteilla täällä saaristossa.
Saadaan tulla ja mennä ihan oman fiiliksen mukaan kun mökin ovi aina auki.

Öisin
 meidän emäntä kylläkään ei
 kovasti ilahdu kun jompikumpi meistä kuulee
hiiren, hirven tai karhun puskissa hiipivän ja haukkuen syöksymme ulos.
Emännän mukaan vaan tuuli mutta eihän se tajua näistä meidän jutuista yhtään mitään.

Hiekkaranta on meidän saaren paras paikka
mutta sieltä tullessamme joudumme aina suihkuun emäntä kun tänä kesänä ostanut sellaiseen
kapistuksen jonka laittaa ämpäriin.
Kuulemma ikävää nukkua kun sänky täynnä hiekkaa.
Hienohelma.

Noin suurimmaksi osaksi olemme tulleet toimeen.
Pieni painiottelu kylläkin otettiin pari viikkoa sitten ja siinä sitten sain
mun höyhenen painoisen iso broidin jalan jotenkin väärään asentoon.

Oli kuulemma mennyt sijoiltaan.
Sori vahinko. 
Olen pomo, tai ainaskin kovasti yritän.

Nyt tulee emäntä tänne myös huuteleen.
"onneksi oli kätilö paikalla joka napsautti Titon jalan oikeaan asentoon"
Vahinko, sori, mutta ymmärräthän  että yritän kovasti ottaa tässä meidän laumassa pomon roolia.
Aina tota vanhaa herraa paapotaan.
En ymmärrä.


Emäntä täällä kyllä määrä. 
Määrä paikan.
Mutta aina voi haasta.

Saaristossa terkut.
PS: Se lupasi viedä meidät ilta lenkille hiekkarannalle!
Ok.
Sitten suihkun kautta.

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Saariston rauhassa, sattuu ja tapahtuu






Päätin tänä kesänä että Netflix ja kaikki muut saa jäädä syrjään mökkeilyn ajaksi.

Ostin kasan kirjoja mukaan maalle.

Olen aina ollut suuri dekkari fani, eritoten pohjoismaiset niin kirjat kuin sarjat on tullut koluttua läpi. 
Dekkareita en tänä kesänä mökille ostanut.

Sanoisin, aika "huume höyryissä" mun uudellen lukeminen aloitettu.
Ensiksi ahmin muutamassa päivässä Mikael Persbrandtin kirjan "Muistini mukaan"
 tämän jälkeen kirjan Jere.
Tällä hetkellä luen kirjaa "Wanted" Janne Nacci Tranbergistä



Mutta sitten itse asiaan.
Meillä täällä jo noin 10 vuotta asustanut yksinäinen joutsen, Anniinaksi nimetty.
On kylläkin uros mutta tällä nimellä kulkenut vuosia kun aikoinaan tytär sen Anninaksi nimennyt.

Olen kesän aikana pääsyt useaan kerran katselemaan ja ihailemaan tätä meidän
saaren kunkkua joka pitää reviiristään huolen jopa välillä todella aggressiivisin ottein.



Iltaisin, saari kierroksen aikana
 kaikki muut vesilinnut ajetaan pois.
Olivat me sitten piilossa hiljaa kaislikossa tai uiskentelemassa rannan lähistöllä.


Valkoposkihanhet
 aiheuttavat Anniinassa jonkun ihan 
mega taistelu moodin eikä armoa annetta.

Näistä muutamia saanut vierestä seurata.
Ihailen ja ihmetellen.

Tänään aamulla kaksi merikotkaa leijaili mökkini yläpuolella.
Ajattelivat varmaan saavansa 
herkullisen aamupalan kahdesta pienestä villakoirasta.

Pojat sai komennon sisälle.
Minä jäin ulos ihailemaan näitä niin upeita lintuja leijailemassa
korkeuksissa.



Tänään joutui kaivamaan villasukat esiin ja nauttimaan Lauantai päivästä sisätiloissa 
koska ulkona koko aamupäivän satanut kaatamalla vettä.

Säästä riippumatta mökillä on hyvä olla.
Mukavaa viikonloppua.