torstai 17. elokuuta 2017

Aika menee niin ettei perässä pysy





Eli tässä viime viikonlopun tunnelmia.
Perjantai aamusta mökille ja se ilta fiilisteltiin
karvakuonon kanssa kahden.




Lauantai aamusta saimmekin sitten seuraa.
Siis sekä minä että Tito.


Kuuma rantapäivä hiekkarannalla,
grillausta
ukkosta ( WAU!) ja rapuja salamoiden räiskeessä
sekä oranssi auringonlasku 
ja
 lisää ukkosta, sadetta ja lisää salamoiden valotulitusta.
Ja voin kertoa että ukkonen saaristossa oli
todella raju mutta pikku neiti ilosta kirkuen totesi
"paras ilta ikinä"



Sunnuntaina myrskyinen hiekkaranta.
Pienen ihmisen isoa riemua
aalloista, auringosta ja vaan olosta
saaristossa.






Koirien välistä ystävyyttä
aisteja hiveleviä hajuja
niin 
mereltä kuin metsässä.
Varsinkin Lilillä oikeen suu naksui kun metsässä
haistoi saaressa olevat peurat.

Vapautta tulla ja mennä
 minne nenä vie.


Maanantain me saimme vielä jäädä Titon kanssa
saaristoon todeten että lämmöstä huolimatta
syksy on tullut.

Tulevana viikonloppuna me vaihdamme merimaisemat
järvimaisemiin.

Perinteinen Me Tampereen Tytstyt mökillä viikonloppu edessä.
Naurua ja armotonta höpötystä auringon nousuun asti.