Tämän viikon kotona.
Olen nauttinut täysin rinnoin auringosta, luonnosta, keväästä ja kiireettömistä aamuista
peiliin katsomatta, pukenut vaan ulkovaatteet pyjaman päälle ja lähtenyt
Titon ja Lucan kanssa pitkille lenkeille.
Pojat silminnähden nauttineet tästä minun kotonaolosta.
Kolmen tunnin ulkoilua vapaana metsässä jossa vaan me kolme.
Kaiken tämän vapauden keskellä on myönnettävä että mietin välillä myös nano sekuntin tulevaa
Niinkun Luca jolla aina ilme "pitäisikö olla huolissaan".
Ehkä pitäisi, mutta en lähde sille tielle.
Tiedän että aurinko nousee huomennakin.
Lähden taas lenkille, peiliin katsomatta.
Ja ne pyjamahousut alla :)
