Yksi sumuinen aamu saaristossa

Edellisen illan maagisen auringonlaskun jälkeen

(viitaten aiempaan postaukseen)

heräsin aamulla ja katsoin ulos ikkunasta.

Meri kadonnut harmauteen.

  Tuntui kuin saari olisi lasisen kuvun sisällä 

minne sumu ei pystynyt tunkeutumaan.

  Edellisen illan auringonlaskun jälkeen 

nukkumaan mennessäni aavistin ja toivoin:

 Tämä minua herätessäni odottaa.

Tämä ilmiö sattuu vain kerran kesässä.

Osaan tätä odottaa tiettyjen sääolosuhteiden myötä.

 Mutta en osaa sanoa miksi hämähäkit juuri näinä öinä

kutovat koko saaren täyteen verkkojaan.

Koko metsä täyttynyt toinen toistaan upeammista hämähäkin taidonnäytteistä.

Jouduin myös sumun takia ilmoittamaan töihin

että tulen pikkaisen myöhässä töihin kun en näe

 mistä meri alkaa ja minne se päättyy.

Mun onni.

Odotellessani että meri taas näkyy

 kävelin pitkin pihaa ja kuvasin näitä mestariteoksia.

Kaunista Elokuun alkua!

Lumoavaa kauneutta

Lähdin eilen lumisateen saattelemana Porvoosta Helsinkiin

hakemaan tytärtäni seurakseni kotiin.

Viime viikolla hän laittoi minulle kuvan ja kirjoitti että

kirsikkapuu jo kukkii täällä.

Joten tehtiin pikku mutka.

Tähtitornin puistoon.

Ihanaa viikonloppua ja muistakaa elää hetkessä!

Tiistain tunnelmia

Tänään aamulla kauppaan ajaessani ajoi vastaan ambulanssi vilkut ulvoen

joten jouduin hetkesi pysähtymään tienpintareelle.

Ohi kiisi ambulanssi vilkut välkkyen.

 Kuski pukeutuneena valkoiseen haalariin ja suoja maskiin.

Näkymä oli kuin jostain scifi elokuvasta.

Olo aivan absurdi ja piirtyi verkkokalvoon kuin valokuva.

Tullessani kotiin heitin ruokaostokset eteisen lattialle.

Puin lämmintä päälleni ja lähdin ulos.

Kuvamaan.

Sinne missä kaikki niinkun ennen.

Ensimmäinen LOMAutus viikko

Kotia en ole tänne tainnut pitkään aikaan kuvailla

mutta tällä viikolla siihen on ollut aikaa.

Olin suunnittelut

että käytän tämän ensimmäisen viikon tehokkaasti.

Tein jo viime viikolla "to do" listan.

• siivoa kaapit ja heittää kaikki ylimääräinen pois
• pese ikkunat
• siivoa parveke
• trimmaa koirat
• pese Esterissä (meidän pyykkituvan pesukone) pyykkiä
• ulkoile ja nauti!

Tästä listasta tehnyt kaksi asiaa,

ulkoillut enemmän kun pitkään aikoihin ja nauttinut joka hetkestä.

Esteri myös pessyt pyykkiä monta koneellista jotka odottaa "jotakuta" innokasta 

viikkaamaan ne myös takaisin niille kuuluville paikoille.

Puhtaina ja raikkaina odottelevat vielä Ikean kasseissa.

En tunnista itsessäni tätä tällaista niin laiskaa minua.

Tytär eilen naureskeli puhelimessa, mami älä stressaa. 

Tähän sun listaan varmaan riittää aikaa...

Jep, näin se kai on.

Ensi viikon töissä ja sitten taas aikaa.

Teen sen mikä tuntuu hyvälle.

Cosmo on meidän tämän viikon ihana kamu.

Tuttavuutta tehty jo ennenkin mutta satuimme samalle pellolle 

jossa koirat saivat olla vapaana.

Voi sitä riemua ja riehumista.

Ihanaa viikonloppua.

Me lähdetään ulos nuuskiin kevättä.

Kotoilua karvakuonojen kanssa

Tämän viikon kotona.

Olen nauttinut täysin rinnoin auringosta, luonnosta, keväästä ja kiireettömistä aamuista 

peiliin katsomatta, pukenut vaan ulkovaatteet pyjaman päälle ja lähtenyt 

Titon ja Lucan kanssa pitkille lenkeille.

Pojat silminnähden nauttineet tästä minun kotonaolosta.

Kolmen tunnin ulkoilua vapaana metsässä jossa vaan me kolme.

Kaiken tämän vapauden keskellä on myönnettävä että mietin välillä myös nano sekuntin tulevaa

Niinkun Luca jolla aina ilme "pitäisikö olla huolissaan".

Ehkä pitäisi, mutta en lähde sille tielle.

Tiedän että aurinko nousee huomennakin.

Lähden taas lenkille, peiliin katsomatta.

Ja ne pyjamahousut alla :)

Myrskyssä

Minulla ruhtinaalliset kolmen päivän vapaat.

Vielä viikko sitten ajattelin tekeväni kaikkea muuta kun viettää aikaa neljän seinän sisällä.

Itse en ole mitenkään hysteerinen tämän kaikkien huulilla olevan viruksen suhteen

vaikka astmani takia riskiryhmään kuulunkin.

Ajatus ison väkijoukon ympäröimänä 

ei vaan nyt tunnu houkuttelevalta saatikka viisaalta.

Eilen iltapäivällä hyppäsin autoon ja lähdin Porvoon eteläkärkeen Emäsaloon

nauttimaan auringosta, merestä ja aalloista.

Karvakuonot jätin tällä kertaa kantaa pään kautta opitusta syystä:

Kokeile hyppiä kallioilla ja kivillä kahden flexin kanssa jotka vetää kummatkin eri suuntaan.

Yritä sitten vielä kuvata kun kummatkin kädet jo käytössä.

Myönnän että tunnen aina ison piston rinnassa kun lähden ulkoilemaan ilman poikia.

Reissu venähti suunniteltua pitemmäksi

 kun autolleni mennessäni surffari puki märkäpukua päällensä.

Olihan tää nyt pakko nähdä. Maaliskuu ja lainelautailua.

Surffarin harmiksi tuuli oli jo tyyntynyt ja joutui pitkiä aikoja odottamaan sitä oikeaa aaltoa.

Puoli tuntia aikasemmin vauhti olisi ollut hurjaa.

 TODELLA ISO RESPECT

tälle lainelautalijalle 

joka todella tunsi aallot ja meren voiman

kuin omat taskunsa.

Kesät saaristossa eläneenä olen oppinut kunnioittamaan 

merta ja sen voimaa.

Pitäkää huoli itsestänne!