Minulla ruhtinaalliset kolmen päivän vapaat.
Vielä viikko sitten ajattelin tekeväni kaikkea muuta kun viettää aikaa neljän seinän sisällä.
Itse en ole mitenkään hysteerinen tämän kaikkien huulilla olevan viruksen suhteen
vaikka astmani takia riskiryhmään kuulunkin.
Ajatus ison väkijoukon ympäröimänä
ei vaan nyt tunnu houkuttelevalta saatikka viisaalta.
Eilen iltapäivällä hyppäsin autoon ja lähdin Porvoon eteläkärkeen Emäsaloon
nauttimaan auringosta, merestä ja aalloista.
Karvakuonot jätin tällä kertaa kantaa pään kautta opitusta syystä:
Kokeile hyppiä kallioilla ja kivillä kahden flexin kanssa jotka vetää kummatkin eri suuntaan.
Yritä sitten vielä kuvata kun kummatkin kädet jo käytössä.
Myönnän että tunnen aina ison piston rinnassa kun lähden ulkoilemaan ilman poikia.
Reissu venähti suunniteltua pitemmäksi
kun autolleni mennessäni surffari puki märkäpukua päällensä.
Olihan tää nyt pakko nähdä. Maaliskuu ja lainelautailua.
Surffarin harmiksi tuuli oli jo tyyntynyt ja joutui pitkiä aikoja odottamaan sitä oikeaa aaltoa.
Puoli tuntia aikasemmin vauhti olisi ollut hurjaa.
TODELLA ISO RESPECT
tälle lainelautalijalle
joka todella tunsi aallot ja meren voiman
kuin omat taskunsa.
Kesät saaristossa eläneenä olen oppinut kunnioittamaan
merta ja sen voimaa.
Pitäkää huoli itsestänne!
