Tällä saaristossa oltu kohta puolitoista
viikkoa ja tästä lomapätkästä jäljellä toinen samanlainen pätkä.
Kauhistelin jo tänään että kuinka nää päivät kuluu aivan liian nopeasti.
Itsestä tuntuu että ollut tällä vasta
muutaman hassun päivän.
Ja voin kertoa että vuorokauden tunnit käytetty kaikkia
tehokkaasti hyväksi.
Tänne tullessani ikkunanpokien teippaus maalamista varten kesti ikuisuuden
mutta harjoitus tekee mestarin, sanotaan.
Totta,
koska nyt se on jo ihan lasten leikkiä.
Puolet terassista saatu sisustettuakin,
toinen puoli yksi 80x200 sängynkehikko aivan täynnä remppakamaa.
Musta tullut tämän remponttityömaan työkaluvastaava
koska remppajengin lähdettyä siivoan työkalut omiin ämpäreihin:)
Ja tiedän missä mikä seuraavana päivänä
tarvittava kalu sijaitsee.
Kerran ollut kylläkin Kalevin vasara hävyksissä.
Olin lainanut ja laskenut sen väärään paikkaan.
Tästä meinas tulla ihan kaaos, koska eihän
lätkäjätkä voi lyödä yhtäkään naulaa ilman
omaa siihen tarkoitettu viritettyä kaluaan.
Ymmärräsin tämän ehkä melkeen.
Aikoinaan asunut samassa taloudessa
yhden välienurheiljan kanssa jossa meidän perunankeitto
kastiloissa on lämmitelty salibandy mailoja oikeeseen asentoon.
Pikkubroidi yrittänyt kovasti ottaa johtajan
paikkaa ja näiden keskinäinen nahistelu mennyt
välillä jopa tosi rajuksi johon en puuttunut.
Seuraavassa hetkessä jo lepäillään sulassa sovussa vierekkäin.
Lucan yksi lempi kiusaus keino on ollut repiä
Titon punkkituubi pois j
oka milloin löytyy mistäkin pusikosta.
Muutama ilta sitten lähdin kuvaamaan serkkupoijan majakkaa
mutta se täytyynyt rummuista ja äännitysvehkeistä
Bänditreenit ja äänitystä saaristossa.
Pikku tirppa lentänyt mun ikkunaan.
Reppana aivan pyörällä päästään mutta muutaman tunnin levon jälkeen
tipsutteli tomerana pois turvapaikastaan jonne nostin lepäileen koirien ulottuvilta.
Tarina ei kerro kuinka tämän pikkusen matka jatkui koska meni
lauta kasan alle piiloon.
Enkä enään löytänyt.
Joka illan kohokohdat nämä toinen
toistaan kauniimat auringonlaskut.
Etukäteen ei voi tietää mikä väriloisto
illalla taivaalla.
Eilen sain Ronjan kummisedän perheineen kylään.
Saaren yli olisi päässyt kävellenkin mutta tällä kertaa pikku merikarhujen Pikachu toi vieraat perille.
Toinen pikku 6v. merikarhuista totesi meidän uudistuneesta mökistä
" Pia, todella puhdasta ja tyylikästä"
Ja Peukku sille !
Luca, meidän arkajalka on ottanut tän saaristoelämän
pienen epäröinnin jälkeen omakseen.
Aamuisin avaan sille oven ja lähtee omille seikkailulleen
tuoden mukanaan puolimetsää sisälle mun uusille valkoiseksi maalatulle lattioille.
Imuri ollut mulla käytössä yhtä paljon kuin maali suti :)
Luulen että kaikki pihapiirin mustikatkin jo syöty.
Lucan suurinta herkkua.
Ulkohuusin tie raivattu mun ja Lucan toimesta.
Minä revin mustikanvarvut pois poluta, Luca söi mustikat;)
Ulkohuusiin sain myös valot viritettyä.
Tänään sain puhelun töistä ja melkein alkoi naurattaman.
Syystä että kertaakaan tämän loman aikana en ole ajatellut töitä.
Eka kesäloma ever!!!
Kuinka niillä menee ja miten ne pärjää.
Tunsin kyllä ajatuksesta pistoksen jossain syvissä sielun syövyräissä
sekunnin murto-osan.
Istuin mun pihakeinuun ja totesin, me niin lomalla.
Pia&pojat
