Lomaterkut saaristosta

Vihdoin taas täällä omassa pienessä punaisessa mökissäni, saaristossa.

 Minä, vilukissana pakkaan laukun täyteen villapaitoja ja sukkia tänne tullessani.

Mukana kyllä yhdet villasukat ja yksi melkein villapaidaksi laskettava hupullinen paita joka oli ihan tarpeellinen lauantai iltana kun istuimme serkkuni terassilla aamu kolmeen.

Hyttyset kun meinasi syödä minut. Kirjaimellisesti.

Mökin ovi ollut auki yötä päivä. Karvakuonot tulevat ja menevät kellonajasta riippumatta. Yritän olla ajattelematta pihapiirissä mahdollisesti luikertelevia siksak selkäisiä matelijoita.

Kyitä täällä on ja tulee aina olemaan. Piste. Karvakuonoja en voi, enkä halua teljetä sisään tai remmin. 

Pakko vaan niiden nauttia kesästä ja vapaudesta.

Saanut lainaksi yhden Macro linssin rakkaalta ystävältä jonka kanssa kivaa kyykkiä puskissa.

 

Meidän saaressa pesivä joutsen saanut tänä kesänä kolme poikasta. Viime kesänä pesän munat ja pesä kostui, eikä poikasia syntynyt. 

Joten nyt hymyssä suin on ollut ilo seurata tätä.

Ihanaa Tiistai iltaa!

Kymmenen pisteen viikonloppu.

Saaristo ja sen rauha.

 Meri.

Aurinko ja sen laskut.

Vesisade.

Ukkonen ja salamat.

Morris ja 7v synttärit.

Ronjan kummisedän niin kähee t-paita 

jonka painattanut  meidän Vaarin aikoinaan maalaamasta tuuliviiristä. 

Kohta mulla ja Ronjalla samanlaiset.

Yhdessäoloa ja hyvää ruokaa.

Utö öl, vaikken oluen ystävä ole, tästä pidin ja suosittelen.

Kesä.

Sanoinko jo Saaristo.

Tänä aamuna hymyilytti kun neljä venettä lähti 

peräkanaa saaristosta töihin.

Totesin.

Se on veressä. 

Sisustelua sateisessa saaristossa.

Eilen illalla rantauduimme saareen myöhään illalla aavemaisen sumun saattelemana.

Oli niin  käsitämättömän hiljaista että Ronjakin totesi että nyt hän tajuaa sen

mitä hän ei ennen ole täällä olosta ymmärtänyt.

Rauha joka valtaa kehon ja mielen kuin salama kun astuu veneestä laiturille.

Kävimme ennen tänne tuloa pikapikaa Ikeassa ostamassa induktioliedelle 

 sopivan paistinpannun joka mökki keittiöstä vielä uupui.

Kuinka sitten kävikään...

Matkaan tarttui myös muutama tekokasvi vaikken niiden ystävä olekkaan muttta kun pärjäävät täällä ilman kastelua yksikseen pidempiäkin aikoja

 ja tuovat lämminhenkistä kodikuutta tänne valkoisuuden keskelle.

Toki kun muutan tänne taas kesäksi pysyvästi asumaan 

mukaan tulee myös aitoa vehreyttä.

Kello on samanlainen kun kaupunki kodissa.

Ostin niitä silloin tuplat kun olivat niin edulliset.

Ja sitten sokerina pohjalla tämä lamppu kaunokainen.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Näkisitte kuinka kauniin ja lämpimän tunnelman tämä saa mökissä illan hämärtyessä kynttilöiden kanssa.

Paikkoja piti tämän myötä laittaa vähän uusiksi jotta sai arvoisensa paikan.

Ihan nappi valinta, eikö vaan?!

Viikonloppu saaristossa

Postauksia jälkijunassa.

Viime viikonloppuna vietimme Isäni syntymäpäiviä.

Hän ei ole Don Corleone, 

vaan isolla sydämellä ja rakkautta täynnä oleva Isä, Vaari sekä ystävilleen uskollinen ystävä.

Puolen yön aikoihin ajoin veneellä mökille ja hämmästyin
kuinka valoisaa vielä merellä oli.
Suuri kuu valaisi upeasti peilityyntä merimatkaa saareen.

Tito ja Luca nauttivat kaikilla aisteilla vapaudesta
kuin kolmesta saarella olevasta
karvakuono kavereistaan.
Jälleen näkemisen riemu oli jopa liikuttavaa.

Omalle mökille saapuessamme
 Tito niin väsynyt ettei edes
imurin ääni häirinnyt vanhan herran unta.

Mun kyy manaukset ei mennyt todellakaan ihan suunnitelmien mukaisesti.

Näihin törmäsin saman päivän aikaan muutamaankin otteeseen.

Näiden kohtaamisen jälkeen mun vaihtui lenkkarit kumisaappaisiin ja
 Titosta ja Lucan vapaus.
 Katselivat luontoa pikaisen korkeammalta.
Pojat kulkivat nimittäin
 sylissä kun piti päästä pisteestä A pisteeseen B.

Tulevana viikonloppuna kuitenkin uusilla manauksilla x2 takaisin saaristoon.
Saan tyttären mukaani.
 Jos manaukset ei vieläkään tepsi 
on kummallekin koiruudelle oma  turvallinen kainalo.

Eli siis kyyt muuttakoon muualle 
Me muutetaan saaristoon!

Ai niinkun meillä pöytäliina?!

Tämä ehkä vaatii ensin pienen selityksen.

 Meidän ei käytetä pöytäliinoja.
Ever never!
Kaunista pöydän pintaa ei millään rievuilla peitellä.

Mutta nyt on ja syy siihen on että kiireisenä työpäivänä puhelinlehtimyyjä puhui mut pyörryksiin.

Niin hyvin etten saanut suunvuoroa kuitenkaan ärsyttämättä  että olisin

kylmästi vaan lopettanut puhelun kuten yleensä.

 Kuukauden jälkeen ihmettelin kun sisustuslehti tipahti postiluukusta ja lasku perässä.
Hämärästi muistin että olin suostunut tällaiseen tilaukseen...
Harmittelin omaa itseäni hetken, koska olen enemmän 
irtonumero ostaja kuin kestotilaaja.
 Yllätys olit tämä tilaajalahja joka multa puhelun aikana mennyt ihan ohi.

Pöytäliina, ok, ei ole itsellä tarvetta mutta ihan 
kiva lahja antaa jollekin.

Otin sen mukaan maalle koska siellä jos missään

ex tempore illallisjuhlat "arkipäivää".

Nyt olisi vietäväksi muutakin kun rannasta kerättyjä kaisloja :)

Pöytäliina paketissa ruoka pöydällä ja viikon sitä joka aamu katselleena

heräsi ajatus että se vois kyllä istua myös meidän pöytään.

 Voinhan sitä aina kokeilla, viikkaan sen vaan sitten nätisti pakettiin takaisin.

Onneksi tein niin. Yllätyin ja IHASTUIN!

Joten se jäi meille.

Tämä Sarpanevan Festivo pöytäliina.

Jossa jo seuraavana aamuna kahvimukista tahroja.

Taisi olla yksi suurin syy, miksi en pöytäliinojen ystävä.

Yritän elää tämän kanssa.

Ja onhan se kaunis.

Paras päätös

Tänne saaristoon jäimme asumaan vielä kesäloman jälkeen.

Aamulla kello soittaa tuntia aikaisemmin mitä se tekisi kotona kaupungissa.

Herännyt joka aamu ennen kellon soittoa

 mikä sinäänsä jo ihme

koska olen niin aamu uninen ja sen myötä
 saatan torkutella oikeasti, ikuisuuden.

Karvakuonotkin nauttineet silmin nähden tästä elämästä.

Pääsevät ulos myös minun töissä ollessani kun mun super remppatiimi joka aamu 

rantautuvat saareen noin tasan vartin yli kymmenen.

Mökki siis ollut valmis jo melkeen kuukauden mutta saunamökki  nyt remontin alla.
(sekin vaan enään kiusta vailla)

Taitaa mulle tulla tän saaren makein sauna!

Sori Kim :)!

Perjantaina sain taas tyttären saaristoon.

Punaista kuuta lähdimme suurin odotuksin katsomaan mutta joka ei pilvien takaa suostunut näyttäytymään.
Upean punaisen auringonlaskun saimme sen sijaan
sekä ihan satumaisen maagisen valon.
Iltauinille.

Ja hei, ei täällä vaan fiilistellä yksinään.

Oli Toogabileet, Olympialaiset ( OlympiaGINaden)

Koirakuiskaaja ja Amppari killeri kävi kylässä.

Rento ilta serkkujen ja ystävien kesken.

Kaunista laula ja mukavaa yhdessäoloa.

Ja kaikki tämä yhden päivän aikana.
Joten ei täällä aika tylsäksi käy.

Lomalta paluu ja arki ei ole tuntunut yhtään ahdistavalta
 kun elää siinä sivussa tätä saaristolaiselämää.

 Iltaisin voi riippukeinussa terassilla ihailla auringonlaskua  kynttilänvalossa.
Aamulla laittaa kahvi tippumaan, käydä aamu uinnilla meressä.
Syödä aamupala terassilla.
Hypätä veneeseen kohti uutta työpäivää tietäen että illalla tämä kaikki taas odottamassa.

Hymyilyttää.
Onnesta.
En vaihtaisi tästä kesästä sekunttiakaan pois.