Ilman kiirettä, "to do" listoja, kelloa.
Vain itsensä kanssa oloa.
Viikkon en ole pedannut sänkyäni
imuroinut saatika tiskannut.
Paitoja ja verkkareita lojuu pitkin poikin.
Ai niikun mulla,
todellakin.
Herännyt kun huvittaa, kelloa katsomatta.
(itse asiassa, otin seinästä kellon pois)
Tänä aamuna istunut kukonlaulun aikaan jälleen ihailemassa
peura äitiä vasansa kanssa
minut tiedostaen,
mutta minusta välittämättä.
Kamerakin sai olla.
Tää on
elämää
parhaasta päästä!
