Sateinen Sunnuntai

Viime viikon olin töissä ja jälleen edessä

yksi kotoilu viikko edessä.

Olen oivaltanut, vaikkakin tämä epävarmuus

huomisesta ja tulevasta aina välillä nostaa päätään

en anna sille valtaa.

Päinvastoin. 

Viime viikko töissä oli yksi parhaimmista pitkään aikaan.

Asioita ja ihmisiä näkee aivan uudessa valossa.

Oppia elää hetkessä.

Huumorilla ja naurulla.

Näen asioita ympärilläni jotka aina ovat olleet siinä

mutta näen ne vasta nyt. 

Kaato sateessa ja kylmässä tuulessa koirien kanssa lenkille lähtö

tuntunut asialta joka vaan pakko tehdä.

Nyt jopa nautin näistäkin hetkistä.

Heidän ilosta ja riemusta,

 satoi tai paistoi.

Kodistani

 joka ei ole se minun unelma koti pellon laidalla isoine ikkunineen.

Mutta koti jossa viihdyn ja on minun näköinen

  

Joskus vaan on hyvä pysähtyä ja oivaltaa

 että onni koostuu niin pienistä asioista.

Eletään hetkessä.

Käkkärän kanssa kesäretkellä

Vietin koko kesälomani saaristossa ja täällä asustelen edelleen.

Itseasiassa tänään tuli 10 viikkoa täyteen mökkielämää joka edelleen jatkuu.

Käkkäräpää onnistui kuitenkin houkuttelemaan minut mukaan

pienelle kesäretkelle idyllisen kauniiseen Suomenlinnaan.

Frida lähti muuttolaatikoita pakoon ja minä,  nauttimaan 

ihanasta seurasta ja toisenlaisista merinäköaloista.

Ihastuimme paikan tunnelmaan kummatkin niin kovasti että totesimme 

yhteen ääneen että jos asuisi täällä ei ihminen voisi olla muuta kuin onnellinen.

Kävin jopa googlailemassa vapaita asuntoja...

Sovimme että toinen reissu tehdään vielä syksyn aikana.

Kiitos Visualaddict Friiduli 

lämminhenkisestä kesäpäivästä.

Tätä päivää muistelen hymyssä suin kun talvi tulee ja pakkanen paukkuu.

Lav juu!

Ps: Tulihan ne kolme vaakakuvaakin sitten otettua :)

Myrskyisä Maanantai

Maanantai terkut täältä myrkyn keskeltä.

Meillä tuulee niin että iltalenkillä lensimme karvanaaman

kanssa melkeen lensimme höyhenien lailla ilmaan.

Me kaksi pientä pygmiä.

Eilisen pitkän puhelun jälkeen rakkaaan ystävän kanssa

jopa olohuoneen pöydällä

 olleet asetelmat tuntuivat liian raskailta

koska meidän puhelua ympäröi

 elämisen sietämättöä keveys

kikkattelua, iloa

&

 mopon karkaamista käsistä

mutta totuuksia

 ajatuksella

my life

scerw,

 teen mikä tuntuu hyvältä,

tässä hetkessä!

Yllätyin itsekkin kuinka eri tunnelmat ja fiilikset oikeasti

vaikuttaa meidän kodissa

 Opin ja ymmärsin itseäni taas jotain lisää.

Tunnin lähempänä kesää

Eilen illalla täällä fiilisteltiin viimeisiä

rippeitä talvesta kahdenkymmenenviiden

kynttilän keskellä.

Nyt alan odotteleen sitä vuoden ihaninta aikaa.

Mä niin isosti rakastan kevättä

 sitä kun luonto heräilee 

ja

 muuttolinnut äänekkäästi suurissa auroissa

löytävät tiensä takaisin.

Ensi viikon Sunnuntaina meistä kolmesta

kaksi vaihtaa villasukat bikineihin kun hyppäämme

sinisille siiville ja lennämme hetkeksi sinne minne

kesä on jo tiensä löytänyt.

Ensi viikko tulee kylläkin olemaan täynnä 

kiirettä sekä kilometrejä

kassien pakkaamista, purkamista ja taas pakkaamista.

Kolme päivää kokoustelua Kuopiossa ja Karvakuonon kiikuttaminen hoitoon kamun luokse Kouvolaan.

Mutta sitten loppuu kiireet ja voin luvata että

viikon vaan makaaan reporankana.

Keräten uutta energiaa, auringossa.

Herkkyyytä

Valosta

 Ystävän rohkeudesta

Ilosta

Tyttären

innosta ja elämän ilosta

Tulevaisuudesta

 Aamulla kukkaan puhjenneesta

kirsikkapuun oksasta.

Elämästä hetkessä

tässä ja juuri näin.

Vahvana ja varmana

Sellainen moneen P:een Tiistai

Pöllö parvekkeella

-jota Tito vahtaa ja murisee

Pyryä ja pakkasta

-vihdoin valkoinen maa

Pöllöjä myös liikenteessä

-pakko ajaa satalasissa motarilla kun näkee about

kaks senttiä eteenpäin?!!!

Pillahtamista,

 Parhautta

 &

perkuleskerpule puhelu

-töissä

Pilaatunutta vettä

-meillä täällä vedessä pöpö,

juoma kelvotonta.

Joten kaupasta kaksi kymmentä litraa

pullovettä.

-ja voin kertoa etten ollut ainut :)

Piste I:n päälle, oma 

puhelin

työpöydän pöydällä

- joten loppuillan huonosti tavoitettavissa.

Paras Tiistai ever?!

EI todellakaan.

Mutta kuitenkin sain sain kolme hyvääkin asiaa

kirjoitettua mun kalenteriin!

Lupasitteko jotain?

Kolmesataakuusikymmentäviisi

tyhjää sivua.

Mitäkö lupasin vuodelle 2017?

Olla enemmän armollinen itselleni,

 stressaamatta, 

pitäväni itsestäni parempaa huolta.

NOup!

 Lupasin olla enemmän läsnä

äitinä ja ystävänä.

Koska se on tärkeintä.

Tiedän,

 että te tiedätte jolla paikka mun sydämessä <3!

Kiitos että olette.

Rauhaisaa oloa, kaikille?

Täällä tänään nukuttu puoleen päivään asti

ihan vaan kun ei kiire minnekään

mutta myös siksi että meidän yöunet jäivät aika lyhyeksi

kun yöllä rappu täytti virkavallasta ja pippaurisumutteesta.

Tänään paljon keskustelu tyttären kanssa yön tapahtumista.

Minä surullinen kuinka joidenkin joulu piti päättyi noin

tytär taas puolestaan ihmettelee mun empatiaa.

Ihmetteli myös sitä että koen

kuin myös meidän oman kodin rauhaa särjetty.

Sehän tapahtui meidän ovien ulkopuolella.

Mutta viime yöllä

 pienen murto-osa sekunnin ajan en tuntenut oloani

turvalliseksi omien seinien sisällä.

Tästä nyt ei tullut mikään positiivisuuden postaus

mutta 

KYLLÄ 

meillä ollut hyvä Joulu.

Yhdessäoloa, naurua, välittämistä

karvakuonoja.

Sekunnin murto- osan hetkiä...

 kun on tulee olo

että tämä pienenpieni kaupunki on vaan liian pieni

tälle pienelle ihmiselle.

Mutta tänään tunsin ja tiedän,

 kuulun tänne

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt että olisi fiksua

muuttaa pääkaupunkiseudulle jo vaan työmatkojen takia

mutta tänään iltalenkillä 

totesin

tää kaunis kaupunki on vaan niin mun paikka!

Koti.

Kotiin tullessani puhuimme ystävättäreni kanssa unelmista

ja minun unelmani on että saisin jonain päivänä 

katsella näitä maisemia omasta koti-ikkunasta.

My summer / Episode 1

SYYSKUU

 nurkan takana ja tunne että kesä vain vilahti ohi

mutta todellisuudessa paljon on ehtinyt tekemään ja saanut

tästä kesästä.

Kaikkea kivaa ei voinut yhteen postaukseen tehdä joten

mennään nyt sitten jakso kerrallaan.

Ja mistä olisi parasta aloittaa kuin 

tuosta mun kaikkein

rakkaimmasta

Alkukesästä valmistui,

matkailualan tuottajaksi vaikkei ammattiin 

ehkä hakeudukkaan, olen super ylpeä

että kaikesta ärripurrista huolimatta

kävi loppuun.

Sai aivan mahtavan kesätyöpaikan

jossa viihtytyy ja saa taatusti paljon

oppia ja kokemusta tulevaan.

Hän

 joka ei yhtään ymmärrä äidin intohimoa 

haki Aalto Yliopistoon

opiskelemaan muotoilua ;)

Tänä vuonna ei onnistunut mutta katse 

tulevaisuuteen.

Elämä on mahdollisuuskia täynnä!

Vaikkakin meillä 

tänä kesänä ollut yhteiset hetket kortilla,

ne pienet hetket ollut

kesän parhaita hetkiä.

Kipeitä lihaksia ja kynttilöitä

Tällä viikonlopuna

 ollut totaaliseti liikuntakyvytön

meidän aluekokouksen jälkeen.

Lauantaina en pystynyt istumaan, 

kävelemään

jopa hengittäminen sattui :)

Meillä aina kokoustelun lisäksi jotain liikunnallista,

tällä kertaa spinninkiä 

ja

30 min tapataa.

(Ohjelma muodostuu neljästä tabata-intervallista.

 Yhtä harjoitetta tehdään ensin 20 sekuntia, ja sitten pidetään 10 sekunnin tauko. Tämä toistetaan 8 krt.

 Täyden intervallisarjan jälkeen pidetään ½ min tauko, sitten siirrytään seuraavaan. Liikkeet ovat helppoja. Tehokkuus perustuu toistoihin. Tunnin kesto noin 25-30 min.)

Ja tämän jälkeen 

lankutus kisa.

Todella itsensä haastamista!

Vaikken mikään urheilun perikuva ole,

tämä lankutus treeni oli sellainen jota

huomisen jälkeen teen joka ilta,

kellon kanssa.

Minuutti

kuulemma jo kova aika ensikertalaiselle.

(mun aika 2.32)

 Ihana löytö!

Jyväskylän Askosta löysin ale nurkasta myös tällaisen

 Luhdan kynttilänjalan

jota meidän myymälässä ei ole ollut.

Ja niin oikessa olit Juha,

olisi pitänyt ostaa myös se toinen kappale :)

Tänään jotain muuta kuin kynttilöitä

Aamulla pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan 

ja tytär tuli ilta päivällä hakemaan

 saaresta erokkoäitinsä kotiin :)

Halusin että ajamme vanhan kaupungin kautta

ja nappasin kameran matkaan.

Aivan liian harvoin 

saan tuota mun villiä leijonpentua kuvata

mutta tänään oli myötämielinen.

Ja tiedätekö?!

 Tämä kuva ei voisi paremmin

kuvailla tuota mun tytärtä paremmin.

Mun valo.

Joka saa mun kiukun nousemaan sekunnissa nollasta sataan

mutta

 myös se joka saa mut nauramaan niin että

melkein tukehdun kyyneleet silmissä :)

Kiva olla kotona.

Mutta en voi myöskään kieltää sitä tosiasiaa

että pieni pala minusta jäi tuonne saaristoon.

Mun oma pikku kupla.

Hiljaisuus ja kiireetön elämä.

Meri ja luonto.

Sitä niin arvokasta omaa aikaa

Ilman kiirettä, "to do" listoja, kelloa.

Vain itsensä kanssa oloa.

Viikkon en ole pedannut sänkyäni 

imuroinut saatika tiskannut.

Paitoja ja verkkareita lojuu pitkin poikin.

Ai niikun mulla,

todellakin.

Herännyt kun huvittaa, kelloa katsomatta.

(itse asiassa, otin seinästä kellon pois)

Tänä aamuna istunut kukonlaulun aikaan jälleen ihailemassa

peura äitiä vasansa kanssa

minut tiedostaen,

 mutta minusta välittämättä.

Kamerakin sai olla.

Tää on

elämää

parhaasta päästä!