Tänään jotain muuta kuin kynttilöitä

Aamulla pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan 

ja tytär tuli ilta päivällä hakemaan

 saaresta erokkoäitinsä kotiin :)

Halusin että ajamme vanhan kaupungin kautta

ja nappasin kameran matkaan.

Aivan liian harvoin 

saan tuota mun villiä leijonpentua kuvata

mutta tänään oli myötämielinen.

Ja tiedätekö?!

 Tämä kuva ei voisi paremmin

kuvailla tuota mun tytärtä paremmin.

Mun valo.

Joka saa mun kiukun nousemaan sekunnissa nollasta sataan

mutta

 myös se joka saa mut nauramaan niin että

melkein tukehdun kyyneleet silmissä :)

Kiva olla kotona.

Mutta en voi myöskään kieltää sitä tosiasiaa

että pieni pala minusta jäi tuonne saaristoon.

Mun oma pikku kupla.

Hiljaisuus ja kiireetön elämä.

Meri ja luonto.

Nyt se sitten alkoi...

Arki, 

oikeasti,

aloitin nimittäin loman

jälkeisien työviikon

kahdella vapaalla 

(mutta jonka seuraksena 10 päivän putki töissä,

mutta tästä työvuorosuunnittelusta voin vaan itse 

katsoa itseensä peiliin ;) )

Mutta kaipasin parin

päivän "jet lagia"

saaristo elämästä kaupunki elämään :)

(ja tämä ei ole vaan "joke" vaan ihan tosiasia.)

Kun muutan saaristosta kaupunkiin,

oikeasti,

menetän yöuneni ja ahdistun,

ketuttaa ja olen levoton.

(unohtamatta sitä armotonta pyykkivuorta

joita kannan saaresta kotiin Ikean kasseissa, useita)

Mutta kyllä tämä tästä....

Eilen tein taas uuden sulkataulun kotiin,

joutsenen sulkia sekä variksen sulka

ja canvas-taulu väärinpäin.

Kuvaa meidän pikkuperhettä,

ketkä joutsenia ja kuka varis jääköön

teidän mielikuvituksen varaan.

Tänään arki "sucks" terkuin,

Myrskyä ennen tyyntä- äiti/tytär ilta...

                                         

                                         

Meillä tänään äiti/tytär ilta, sain kullanmurun kotiin eilen, ruskettuneena ja viikon eron jälkeen kummallakin oli ikävä päässyt yllättämään ja yhdessä olo tuntui taas niin hyvältä. Kunnes... 

Sovimme jo ennen matkaa että kun teini kotiutuu, mennään yhdessä katsomaan "Vadelmavenepakolaisen" , R luki Miika Nousiaisen kirjan viime talvena, koulu juttuna, ja keskustelimme kirjasta sillon jo paljon, joten tää elokuva oli niin nähtävä, yhdessä. 

Mutta kun olimme elokuviin lähdössä, yks kaks, meillä taas ilmi riita ( uudesta NIINIHANASTA talvi takista, Niinpakkosaada) Sanoin EI, liian kallis, kilo laskuja... Ja argumentit takaisin " olen tänään siivonnut, vienyt koiran pitkälle lenkille..." Ja mun vastaus, sanoin ei, ja ei se ole mikään palkkion paikka jos kerran kuussa siivoot ja viet meidän yhteistä koiraa "pitkälle" lenkille. Ja taas tää tylsä asia, ei mullekaan kukaan maksa siittä että siivoan ja pesen pyykkiä meidän yhteisessä kodissa. 

Ja taas kilo kilo argumentteja, tein kamalan työn, meni monta tuntia yms yms... Ja minä taas joo????!!!! 

Miksi näistä samoista asioista tarvii käydä riitaa vuodesta toiseen?

Ajoin auton takasin pihaan ja ilmoitin että leffa ilta peruttu, istuimme pihassa vartin, autossa, puhuimme rahankäytöstä ja mihin se riittää, ja lähdimme leffaan.

Ja saimme aikaiseksi vielä aivan loistavan elokuva illan, yhdessä nauttien ja nauraen! 

      

                                                                        PiaB 

   

Kiva paluu arkeen...

Olipa taas viikon makoilun jälkeen

kivaa palata arkeen ja työn touhuun.

 Kaikki hoitunut niin hyvin  

että olisin hyvin vielä voinut olla poissa 

 vaikka

toisenkin viikon:)))

Kyllä meillä niin upea, ihana työteami.

Mieletöntä!

Arvostus katossa.

Tänään oli pakko halata ja kiittää!

Pari päivää, 

ja sitten taas vapaata,

hyvä

 pehmeä lasku arkeen.

Hali,