Lomautus tunnelmia

Minulla tilanne että joka toisen viikon töissä ja joka toisen kotona.

Jota jatkunut jo yli kuukauden.

Aluksi tilanne jopa vei yöunet ja kiristi kaulaa kuin liian piukkaan laitettu kaulahuivi.

Prioriteetit kun päässään laittaa uusiksi.

Tilanne on, mikä on eikä murehtimalla muuksi muutu.

Isosti kiitollinen olen myös sitä että saan tehdä töitä joka toinen viikko.

Tyttäreni työt totaalisesti loppunut ravintolassa ja kuinka pitkäksi aikaa?
Myönnettäköön että huoli tästä miten

 pärjää kun omakin tilanne taloudellisesti toisenlainen.

Viime Sunnuntaina, äitienpäivänä, parveketta siivotessani huomasin tämän 

aivan minun parvekkeen ulkopuolella olevaan vaahteraan rakennetun pesän.

Näitä nyt seuraillut päivittäin.

 Naapurit ja ohi kulkevat saattavat kyllä ihmetellä parvekkeelle viritettyä 

kamera jalustaa ja minua sielä kameran takana :)

Nämä pienet untuvikot kasvaneet hurjaa

 vauhtia ja tänään jo yksi pikkuinen kuiva harjoitteli lentämistä.

Luin, että nämä räkättirastaat lentävät pesästä ennen kun oikeastaan osaavat lentää.

Niin toivon että saan ikuistettu myös tämän.

Todettiin yhdessä, selvitään.

 Olen ottanut kaiken irti näistä ylimääräistä kotoiluviikosta.
Ronja ollut aina pari päivää täällä kun en ole ollut töissä.
Tehty yhdessä ruokaa, leivottu, ulkoiltu tai vaan maattu ja katseltu yhdessä jotain sarjaa tai leffaa.
Ihan parasta.
Eilen tehtiin roadtrip Turkuun mutta tästä matkasta joskus myöhemmin.

Kun hain Ronjan kotiin Keskiviikkona, kaatosateessa, ajettiin Roihuvuoren kautta.

Saatin olla kylmässä ja sateisessa säässä ihan kaksistaan.

Kotonakin pikkaisen järjestystä laiteltu uusiksi parvekkeen siivouksen myötä.

Mulla kun on se punainen lanka aina ollut se kodin juttu.

Koiruudet tämän tilanteen myötä lisääntyneet meidän pienessä taloyhtiössä.

Ennen tätä täällä asustellut kolme, mun kaksi ja naapurin rapun ystävättären koira Miina.

Tänään laskin että näitä karvakuonoja täällä kahdeksan joista neljä pentua.

Kuvassa naapurin utelias Pablo.

Mun karvakuonot nauttineet mun kotona olosta ja Luca eritoten Ronjan kotona piipahduksita.

Lucalla ja tyttärelläni

 jonkinlainen maagien yhteys jota ihana katsella.

Loivat varmaan tämän ikuisen yhteen kuulumisen kun haimme tämän silloisen pienen käteen mahtuvan rääpäleen

 Oulusta kaksi ja puoli vuotta sitten.

Kotiintulo matkan nukkui turvallisuutta tuntien tyttären sylissä.

Ihanaa viikonloppua!

Lumoavaa kauneutta

Lähdin eilen lumisateen saattelemana Porvoosta Helsinkiin

hakemaan tytärtäni seurakseni kotiin.

Viime viikolla hän laittoi minulle kuvan ja kirjoitti että

kirsikkapuu jo kukkii täällä.

Joten tehtiin pikku mutka.

Tähtitornin puistoon.

Ihanaa viikonloppua ja muistakaa elää hetkessä!

Tiistain tunnelmia

Tänään aamulla kauppaan ajaessani ajoi vastaan ambulanssi vilkut ulvoen

joten jouduin hetkesi pysähtymään tienpintareelle.

Ohi kiisi ambulanssi vilkut välkkyen.

 Kuski pukeutuneena valkoiseen haalariin ja suoja maskiin.

Näkymä oli kuin jostain scifi elokuvasta.

Olo aivan absurdi ja piirtyi verkkokalvoon kuin valokuva.

Tullessani kotiin heitin ruokaostokset eteisen lattialle.

Puin lämmintä päälleni ja lähdin ulos.

Kuvamaan.

Sinne missä kaikki niinkun ennen.

Sateinen Sunnuntai

Viime viikon olin töissä ja jälleen edessä

yksi kotoilu viikko edessä.

Olen oivaltanut, vaikkakin tämä epävarmuus

huomisesta ja tulevasta aina välillä nostaa päätään

en anna sille valtaa.

Päinvastoin. 

Viime viikko töissä oli yksi parhaimmista pitkään aikaan.

Asioita ja ihmisiä näkee aivan uudessa valossa.

Oppia elää hetkessä.

Huumorilla ja naurulla.

Näen asioita ympärilläni jotka aina ovat olleet siinä

mutta näen ne vasta nyt. 

Kaato sateessa ja kylmässä tuulessa koirien kanssa lenkille lähtö

tuntunut asialta joka vaan pakko tehdä.

Nyt jopa nautin näistäkin hetkistä.

Heidän ilosta ja riemusta,

 satoi tai paistoi.

Kodistani

 joka ei ole se minun unelma koti pellon laidalla isoine ikkunineen.

Mutta koti jossa viihdyn ja on minun näköinen

  

Joskus vaan on hyvä pysähtyä ja oivaltaa

 että onni koostuu niin pienistä asioista.

Eletään hetkessä.

Parasta syntymäpäivä seuraa

Tammikuu.

Sunnuntai ja Suomenlinna.

Ystävyyttä ja sanatonta yhteenkuuluvaisuutta ja ymmärrystä.

Olen onnekas ja onnellinen että viereltäni on ystävä

joka kanssa voi vaan olla, vaikka tuntikausia sanomatta sanaakaan.

Tarttua käsivarresta kun kylmä tuuli menee luihin ja ytimiin.

Haahuilla yksin ja yhdessä.

Nauttien luonnon kauneudesta.

Ehkä tartuin Fridan MERI rakkauden?

Ennen lähtöämme kävimme nauttimassa meille 

"hah"

kaavoihin tottuneille syömässä samat eväät kun viimeksi.

Mutta eri paikassa:)

Josta saimme naurun aikaan ja raikaan!

 Tulppaaneista ja keittiö pyyhkeitä tehdyi sisustustyynyistä

Tämä just sitä ,

 meidän huumoria 

josta kikatuksen määrätä ei meinaa tulla loppua.

Kiitos sinulle käkkärä ihanasta päivästä.

Päivä jota muistelen

 lämmöllä

 vaikka illalla kotiin tullessani ihan syvä jäässä.

Aamulla kuumetta.

Mutta paras synttäri päivä!