Luulin vain suureksi ikäväksi sunnuntai iltana
kun rannikon jengistä yksi tärkeä lenkki puuttui,
ja meidän poika piristyikin kovasti maanantaina
kun saatiin kultakimpale kotiin,
mutta sitten suru ja apatia iski uudelleen,
ei kun Gislen luokse,
eläinlääkärin,
ja nyt meillä tällainen pieni surkea tötteröpää,
kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla.
Ikävä mutta niin tarpeellinen
kapistus,
tuo inhottava, epäkäytännölinen
tötterö.
Pienellä miehellä mennyt itsetunto nolliin,
kotona törmää huonekaluihin,
turvallinen sohvapöydän alla,
iltapisulla ei voi nuuskia lyhtypylväitä ja puunrunkoja,
tötterö päässä törmää kaikkeen ennen kun edes päässyt lähelle,
sen jälkeen ei liikuta senttiäkään,
haluan vain syliin:(
Nyt toivomme vain paranemisia,
pikaisia!