Olenhan iltaisin vilahduksen tästä upeasta
eläimestä nähnyt mutta Titohan on omalta
pitänyt huolen siitä etteivät vaan tulisi
liian lähelle meidän pihaa:)
Sunnuntaina Tito taisi olla sen verran väsyksissä
launatain illanistujaisista että pysytteli
jokseenkin koko päivän sisätiloissa.
Itse nautiskelin auringosta terassilla
kun yhtäkkiä minulle tuli tunne että joku tarkkailee,
käänsin päätäni ja turvallisen välimatkan puskien takaa
näin tämän peuran katselevan minua.
Hiivin hiljaa sisälle hakemaan kameraa mutta juuri kuvaa
ottaessani lähti puuskuttaen, valkoinen häntä pystyssä
takasin syvälle metsään.
Minua tietysti kovasti harmitti että sain vain kuvan takapuolesta
mutta jäin kuitenkin rapusille istumaan.
Ja niin siinä kävi että uteliaisuus voitti
nimittäin
hetken päästä ilmestyi takaisin,
tälläkertaa todella lähelle.
Siinä me sitten vaan tujotettiin toisiamme
pitkän tovin ja ajattelin hetken etten viiti
nostaa kameraa jotta en pilaisi tätä
niin kaunista hetkeä.
Mutta pakkohan se kamera sitten oli nostaa...
Yhden kuvan antoi itsestään ottaa
puuskutti kovaa varoituksen äänen ja pinkaisi
häntä pystyssä takaisin metsään.
Mykistyttävä hetki.
