torstai 26. helmikuuta 2015

Kevättä...



... sisällä ja "joulupuu"
saanut 
lehdet;)



Ja karvanaama kesälookin.
Pörrönaamasta kuoritui varsinainen piikkinokka!

Vapaat vietetty ja meillä arki alkanut,
ja edelleen hehkutan kun saanut ton mun
ihanan blondin kotiin!



Ihanaa huomata, että myrskyjen ja tyrskyjen jälkeen
tulee se tyyneys, tasapaino ja ymmärrys...
Toisin sanoen aikuistuminen!

Äitinä sydän lämpenee,
yksin kasvattaneena,
olen onnellinen,
että meillä kaikkien kompastuskivien
jälkeen elämä hymyilee.

Tää jopa tuntuu kornilta ja väärältä kirjoittaa
kun niin läheltä saanut seurata rakkaan nuoren elämää joka
 lähtenyt niin väärille raiteille...
Ja vaikka vaikka yrittänyt kaiken voitavansa,
joutuu surullisena myöntämään
että olemme jokainen oman elämme seppä...