Aamulla pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan
ja tytär tuli ilta päivällä hakemaan
saaresta erokkoäitinsä kotiin :)
Halusin että ajamme vanhan kaupungin kautta
ja nappasin kameran matkaan.
Aivan liian harvoin
saan tuota mun villiä leijonpentua kuvata
mutta tänään oli myötämielinen.
Ja tiedätekö?!
Tämä kuva ei voisi paremmin
kuvailla tuota mun tytärtä paremmin.
Mun valo.
Joka saa mun kiukun nousemaan sekunnissa nollasta sataan
mutta
myös se joka saa mut nauramaan niin että
melkein tukehdun kyyneleet silmissä :)
Kiva olla kotona.
Mutta en voi myöskään kieltää sitä tosiasiaa
että pieni pala minusta jäi tuonne saaristoon.
Mun oma pikku kupla.
Hiljaisuus ja kiireetön elämä.
Meri ja luonto.
