... ja melkein viikonloppu kolkuttaa...
(iso peukku sille :) )
Mua oikean huvittaa toi meidän karvanaama,
on kun peiliin katsoisi :))))
(jaksaisko, onko ihan pakko)
Kaaos, remonttia, sairastelua,
vain kaksi kättä
ja yksi pieni pää kaiken kaaoksen keskellä.
Olen aina ollut sitä mieltä että pieni stressi
hyvästä, tekee ainakin minusta todella tehokkaan,
mutta kun kynnys ylittyy ja pitäisi pystyä venyä sataan
suuntaan,
tulee olo jossa tekisi mieli huutaa lujaa STOP,
aikalisä.
Mutta onneksi ympärillä ihmisiä,
rakkaita jotka jaksavat kuunnella, ymmärtää,
tsempata ja kannustaa uuteen lentoon ;)
Allekirjoittanut sanoo nyt god natt
ja herää kukon laulun aikaan taas raapusteleen
noita peevelin auton ikkunoita,
hymyssä suin ( no ei nyt sentään :))) )
