keskiviikko 29. elokuuta 2018

Saaristoelämää #3



Tarkoitus jakaa teille 
ihan muita kuvia
mutta nämä tuntui tänään vaan niin oikealta.

Minulta moni kysynyt ja jopa ihmetellyt kuinka kauan aijon jatkaa tätä
saaristossa oloa sekä sitä että kuinka päivästä toiseen, nyt jo yli kuukauden,
jaksan ja viitsin ajaa täältä töihin.




Tässä yksi syy. 
Kuvat kertokoon.

Suurin syy.
Tämä mulle niin rakas paikka!
  Mökkin ja sauna remontin myötä
tästä tuli meille asuttava, freesi ja niin kaunis kakkoskoti.
Jos olisi mahdollista, oikeasti, asuin täällä vuoden ympäri.


Tämän illan auringonlasku.
Omasta mielestäni yksi kauneimmista.

Koiratkin jotenkin lumotui.
Hiljaisuudesta ja ehkä jopa musta huokui rauhaa ja hyvää oloa.

Yleensä joko alkaa komennus, haukkumisen muodossa tai Titon yläoktaavissa 
tärykalvoihiin sattuva vikinä, ei jaksa enään kökötellä.

Mutta ei tänään.
Istuttiin kaikki kolme yli tunnin kalliolla ihaillen kaunista iltaa.
Tito painautui minua vasten, syvään huokaisten.
Luca myös yllättävän pitkään tosi rauhallinen kunnes yritti elämää kalastajana.

Nimittäin heti auringonlaskun jälkeen ranta kuhisi pieniä
pikkukaloja jotka nappasivat meren pinnasta itikoita.
Luca joka jahtaa hyttysistä sudenkorentoihin 
tietty kiinnostui...
Ymmärtämättä, vieläkään, että kallio on liukas.
Seuraavana minä kalastamassa koiraa kuivalle maalle.
Tais olla kuudes kerta...
Jotkut kun ei kerrasta opi:)




Öitä.
Pia ja pojat.

tiistai 28. elokuuta 2018

Saaristoelämää #2


Moi, mä on Luca ja toimin tänään teidän oppaana.
Sori että näytän tällaiselta katukoiralta, mutta mami leikkasi mun 
kaikki upeat leijonakarvat viime viikonloppuna.
No joo, myönettäköön että olin vähän pyörinyt pihkassa.
Kysyn vaan, oliko ihan pakko kyniä
 koko turkki pikkuisen pihkaiseten korvien takia?!

Mutta matkaan!
Meidän iltalenkki kun emäntä kotiutuu sieltä jostain töistä.
Mukana?


Näytän tien, tämä mulle niin tuttu polku.
Hiekkarannalle jossa saan kiusata broidia.
Vielä matkassa mukana?


Täällä hyökkään leijonan lailla isoveljen kimppuun.
Joka kylläkin laittaa mut ojennukseen ja sanon sori...


... käyn taas uudestaan kimppuun.

Musta myös tullut ihan mestari
 repimään isoveljen punkkipanta pois 
joka löytyy milloinkin mistä puskasta 
ja sehän tota meidän mami harmittaa.
Toruu ja kiroilee kun tällä viikolla löytänyt 
kaksi megasuurta punkkia se sängystä.

Ja tiedättekö mitä se niille tekee.
Vie takkaan ja polttaa ne?!

Tämän illan lenkin jälkeen myös kirosi hirvikärpäset.
Joita sillä piposta huolimatta taisi olla hiuksissa.
Ja yksi korvan takana kiipelevä punkki.
Mutta sanoi, että me jatketaan elämää vielä täällä.
Multa tassu!







Ja nyt niin sori mun puolesta.
Mami olisi niin halunnut kuvata ohi lentävää haikaraa.
Mutta minäkin innostuin. Haukkumaan.

Terkuin, Luca.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Saaristoelämää #1


Tämä kesä on ollut mulle tosin rakkain kesä.
Se rakkain oli kun vuonna -97 toin saareen kuusiviikkoisen rakkauspakkauksen.

Seuraavana kesänä hiekkarannalla ensi askeleet.
Ja ne hevosmuurahaiset.
Tyttären parasta herkkua.
Oikeasti, istui lattilla ja pisti poskeensa ja totesi "mamma nami"










Nämä auringonlaskut.
Yksi saaristoelämän Top viidestä.


Viikonloppu terkuin.
Pia

lauantai 18. elokuuta 2018

Saunamökki READY!



Kun aletaan tekeen remonttia tehdään se sitten kunnolla ja loppuun asti
tokaisi lätkäjätkä mun isälleni. Saunankin laitettava uusiksi.
Tehdään se ensi vuonna, isäni tokaisi ja pelkkä ajatus lisä rempasta sai hänen otsansa
kurttuun ja hikipisaroille :)
Ja mitä lätkäjätkä tässä tilanteessa tekee.
Kiipeä saunan katolle ja hakkaa kirveellä reiän kattoon ja tokaisee:
Nyt se on pakko tehdä :)

Saunaa en ole pystynyt käyttämään moneen vuoteen koska sisätilat
todella kamalassa kunnossa. Jopa niin kamalassa etten kuvaa ennen kuvaa tänne edes 
viitsinyt laittaa.





Vierasmökkiin home ei ollut onneksi päässyt mutta saunan remontin myötä 
sai sekin freesimmän ilmeen.
Lattian maalasin kylläkin uudestaan.
Seinätkin, sitten ensi kesänä.


Ja hän minun uskollinen vanha herra.
Aina siellä missä minäkin.


Sauna siis meni kokonaan uusiksi.
Seinät ja lauteet kaunista tervaleppää.
Vanhan umpioven sijaan lasi ovi saunan ja pesuhuoneen väliin
sekä pesuhuoneen hirret maalasin valkoiseksi.
Mun rakkaan tädin mahtava idea johon hänen poikansa, tyttäreni kummisetä,
minulta suunnitelmasta kuulleena oli enemmän kun vähän epäröiviä.
Tähän väliin myös todettava että hänellä jos kellään aivan mieletön estettinen silmä.
Jota ihailen isosti.
Mutta jopa hän, lopputuloksen nähtyään ei voinut muuta kun huokailla ihastuksesta
Todeten, ihan sikamagee! 





Vanha, keittiössä ollut seinähylly löysi paikkansa pesuhuoneen seinälle.

Minä, ehkä te joku teistä sen jo tietääkin, rakastan tehdä asetelmia.
Joten niitä nyt myös pesutuvassa.

Näitä saan katsella saunoessani lasioven läpi.


Vaikka sauna viimeisen päälle puhdas löytyy sieltäkin välillä yks sun toinen villakoira.
Tällä kertaa Luca joka edelleen niin hönö  ja pentu intoa täynnä 
ettei tajua että uinnin jälkeen märkänä ei ole viisasta
yrittää kuivata naamansa hieromalla  sitä  hiekkaan.
Silmätulehdushan siitä seuraa.

Eilen eläinlääkärissä Lucan kanssa.
Odotushuoneessa tuli kyynel silmään kun äiti ja tytär poistui itkien, 
meille todeten, meidän villis jäi tänne.
Otin Lucan syliin, kuiskaten korvaan. 
Olet minulle niin rakas!

torstai 16. elokuuta 2018

50+50 synttärit saaristossa





Tämä mun postaustahti todella pahasti jälkimainingeissa.
Kirjoittelen tällä tahdilla vielä joulunakin
meidän saaristo kesästä.

Tämä ehkä sinänsä poikkeuksellinen kesä jo pelkästään upean kesän vuoksi  
mutta myös siksi että tälle kesällä osunut paljon mukavaa yhdessäoloa sekä super hauskoja
synttärijuhlia.

Joten piipahdetaan siis ensimmäisiin.

 Minun rakas serkkupoika sekä hänen kätevä emäntä, myös niin rakas 
täyttivät puoli vuosisataa.

Kätevä emäntä rakentanut juhliin 
pitkään suunnitteila olleen kesäkeittiön.

Ihan paras lahja miehelle joka tämän saaren
  MasterChef.
(joka kylläkin olisi varmaan halunnut rakentaa tämän ihan itse,
mutta kun vuodet vierii ja mitään ei tapahdu.
 Käy näin :) )




Tein teeman sopivan kyltin joka ripustettiin
 kesäkeittiön seinälle.

Meidän jokaisella mökillä on oma nimi.
Mun mökin nimi on Tikitalli koska isäni aikoinaan ollut kelloseppä.
Serkkuni mökki on Magibad, hänen siskon mökki on Magi 
(nimi tulee kummankin kahdesta ensimmäisestä nimikirjaimesta)
joten Magibad siitä että tässä mökissä heidän yhdessä käytettävissä oleva sauna.
Joten siksi ulkokeittiö tietty Magibar :)







Itse synttärisankari kokkasi meille upean illallisen.
Menu. 
Suft and turf.



Kätevä emäntä oli luonut ihan mahtavan kauniin saaristohenkisen kattauksen.
Piste I:in päälle oli upea purjeesta tehty katos.


Illan pimetessä puhaltelimme jättisuuria vaahtokuplia
jotka 
leijailivat terassilla tuulen kanssa tanssien.




Täydellinen ilta!

Ja kun ilta/yö niin tyyni ja lämmin 
käpyryimme karvakuonojen kanssa aamutunneilla nukkumaan 
tämän terassin maailman parhaaseen riippumattoon.
Aamulla oli olo kuin olisin ollut perhostoukka kotilossa.




Omalle mökille aamupalan jälkeen.
Poijat ottivat heti omat paikkansa sohvalla vinkaten että nyt vaan chillaillaan tämä päivä.
Tottelin :)