Viime Perjantaina lähdimme tyttären kanssa pidennetylle viikonlopulle Espanjaan.
Normaalista poiketen matka ei tällä kerralla jatkunut kentältä
Torreviejaan vaan jäimme Alicanteen.
Nimittäin alkuperäinen suunnitelma muuttui viime metreillä kun Isäni flunssaisena
lensi kotiin viikkoa suuniteltua aikaisemmin.
Ilma kesäisen mutta kovin tuulinen joten rannalla makoilu jäi tällä kertaa
Neljän päivänä koluttu joka Alicanten nähtävä nurkka.
Neljän päivänä koluttu joka Alicanten nähtävä nurkka.
Kävelty noin lähemmäksi 70km neljän päivän aikana.
Ja kamerassa noin 400 kuvaa.
Kaunis La Exlanada de España,
mosaiikistä tehty katu meren äärellä jonne ainakin mun arvion mukaan kerääntyi
iäkkämmättä ystävät pelaamaan shakkia, lukemaan päivän lehtiä
tai vaan jutustelemaan kuulumisia.
Loman viimeisenä päivänä kiivuttiin ylös Mount Benacatil vuorelle.
Tytär matkanjohtajana,
näyttäen melkein arabilta kun kietonut päänsä ympärille mustan kaavun tosi palaneen otsana takia.
Jaksaa jaksaa, muutama rappunen vielä, tsemppari fiiliksellä.
Jaksaa jaksaa, muutama rappunen vielä, tsemppari fiiliksellä.
Melkein 2km rappusia ylös,
26 asteen helteessä ilman vesipulloa.
Olisin varmaan kääntynyt takaisin ilman tota mun beduiini matkanjohtajaa.
Hän
joka saamut nauramaan enemmän kun kukaan muu.
joka saamut nauramaan enemmän kun kukaan muu.
Mun ihana hassu rakkauspakkaus.
En muista koska olisin nauranut näin paljon.
En muista koska olisin nauranut näin paljon.
(mutta onnistuu myös suuttamaan mut sekunissa)
Tämäkin koettu:)
Ihan super kiva matka.
Mun akku ladattu.
Auringosta ja superista matkaseurasta.