Kesälaitumella

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Olen tämän viikon lomaillut ja nauttinut täysin siemauksin kesästä.

Oli tarkoitus viettää tämä viikko saaristossa mutta siitepölyn määrä muutti suunnitelmat.

Alkuviikosta suuntasimme landelle mutta aivastuksien määrästä ei tullut loppua joten tästä viikosta

tuli kaupunki loma.

Pojat saivat kuitenkin esimakua kun pääsivät vapaana juoksemaan

meidän saaren hiekkarannalle.

Meidän 11 v Tito otti pikkaisen rauhallisemmin mutta Luca otti muutaman tunnin

saaristo elämästä kaiken irti.

Eilen saimme kesälaitumille takasin taas nämä

 Ratia Ranchin ihanat leppoisat kaverit.

Mulla näihin Highland Cattele -karjaan joku käsittämätön rakkaus-suhde.

Voin istua ja katsella hymyssä suin niiden touhuja tuntikausia.

Vaikkei ne edes tee mitään, kunhan tallustelee ympäriinsä, syö ja märehtii 

tai välillä töllöttää tyhjällä katseella kameraan.

Totesin myös kuinka kamera kaulassa yhdistää ihmiset juttelemaan ventovieraille samanlailla

kun me jotka ulkoilutamme koiriamme.

Tapasin herrasmiehen joka oli ollut kuvaamassa lintutornissa.

Hetkessä olimme käyneet läpi koirat, paikalla pesivät linnut ja hurjat ukkosmyrskyt merellä.

Ukkospilvet nousi sekunnissa ja alkoi satamaan kaatamalla.

Täydellinen loman lopetus!

Ihanaa uutta viikkoa.

Muutaman päivän irtiotto arjesta

Viime Perjantaina lähdimme tyttären kanssa pidennetylle viikonlopulle Espanjaan.

Normaalista poiketen matka ei tällä kerralla jatkunut kentältä

Torreviejaan vaan jäimme Alicanteen.

Nimittäin alkuperäinen suunnitelma muuttui viime metreillä kun Isäni flunssaisena

lensi kotiin viikkoa suuniteltua aikaisemmin.

Ilma kesäisen mutta kovin tuulinen joten rannalla makoilu jäi tällä kertaa
 Neljän päivänä koluttu joka Alicanten nähtävä nurkka.

Kävelty noin lähemmäksi 70km neljän päivän aikana.

Ja kamerassa noin 400 kuvaa.

Kaunis  La Exlanada de España,

mosaiikistä tehty katu meren äärellä jonne ainakin mun arvion mukaan kerääntyi

iäkkämmättä ystävät pelaamaan shakkia, lukemaan päivän lehtiä

 tai vaan jutustelemaan kuulumisia.

Loman viimeisenä päivänä kiivuttiin ylös Mount Benacatil vuorelle.

Tytär matkanjohtajana,

 näyttäen melkein arabilta kun kietonut päänsä ympärille mustan kaavun tosi palaneen otsana takia. 
 Jaksaa jaksaa, muutama rappunen vielä, tsemppari fiiliksellä.

Melkein 2km rappusia ylös,

26 asteen helteessä ilman vesipulloa.

 Olisin varmaan kääntynyt takaisin ilman tota mun beduiini matkanjohtajaa.

Hän
joka saamut nauramaan enemmän kun kukaan muu.

   Mun ihana hassu rakkauspakkaus.
En muista koska olisin nauranut näin paljon.

(mutta onnistuu myös suuttamaan mut sekunissa)

Tämäkin koettu:)

Ihan super kiva matka.

Mun akku ladattu. 

Auringosta ja superista matkaseurasta.

Tegenungan Waterfall

Yllä olevat kuvat meidän yhdestä päväretkestämme Ubudiin.

Alaspäin mentiin kevein askelin 

mutta noin 250 rappusten 

ylös käveleminen 30 asteen helteessä olikin sitten toinen juttu :)

Ubud monkey forest

Tänään vuokrattiin taksi koko päiväksi

kolmella kymmenellä eurolla ja meidän

ystävällinen taksikuski Samuar

vei meitä mitä uskomattomiin paikkoihin.

(... jatkoa seuraa myöhemmin)

mutta tää oli mun top 1 Bali must to go paikka.

Ubud money forest.

Paikka jossa noin 700 apinaa,

5 eri laumaa 

elävät vapaana noin 12,5 hehtaarin alueella.

Täällä olisin viettänyt vaikka kuinka monta tuntia

ja Samuar pois tullessamme oli jo ihan huolissaan

että olimme eksyneet :)

Kuvatessani kyykyssä yhtä apinaa 

toinen hyppäsi olalleni ja kävi varmoin

ottein koko pääni läpi,

nutturaa myöden.

(tytär vannotti ettei mitään laittanut suuhunsa :) )

En tiedä mikä suhde ja yhteys mulla näihin on

mutta kolme apinaa kävi mua tervehtimässä 

yksi kylläkin

vain käytti mun 

päätä välietappina seuravaan puuhun hyppäessään:)

Ikimuistoinen päivä!

Ps. Myös tänään juonut yhtä maailman 

kalleinta kahvia

joka tehty

sivettikissan papanoista, mutta siitä myöhemmin.