Kevään myötä täälläkin aletaan taas herätä eloon.
Viimeiset muutamat kuukaudet olen toiminut kuin robotti.
Herännyt, vienyt koirat ulos, lähtenyt töihin, laittanut maskin kasvoille,
tullut kotiin, vienyt koirat ulos ja mennyt nukkumaan.
Joo, tätähän tämä arki on meillä kaikilla mutta vaikka aika erakkoluonne olenkin
kaipaan ystävien kanssa extemporee iltoja, tyttären ja mun ulkomaan matkoja, kasvoja ja maskin alle piiloon jäävää hymyjä.
Vapaa päivinä olen tehnyt asioita josta saan virtaa.
Kuvannut.
Istunut kalliolla kun vielä kylmä meri saa posket punaiseksi.
Nauttinut äänestä ja meren tuoksuta.
Koirien aidosta riemusta ja ilosta kun saavat vapaana juosta metsässä.
Lämpimistä illoista . Kuun valossa.
Luonnosta joka herännyt eloon.
Sadepisaroista jotka teki parvekelaseihini hymyileviä kummituksia.
Kesä on kohta tällä ja tämä perhe muuttaa saaristoon!
