Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Minun Huhtikuu


Kevään myötä täälläkin aletaan taas herätä eloon.
Viimeiset muutamat kuukaudet olen toiminut kuin robotti.

Herännyt, vienyt koirat ulos, lähtenyt töihin, laittanut maskin kasvoille,
tullut kotiin, vienyt koirat ulos ja mennyt nukkumaan.

Joo, tätähän tämä arki on meillä kaikilla mutta vaikka aika erakkoluonne olenkin
kaipaan ystävien kanssa extemporee iltoja, tyttären ja mun ulkomaan matkoja, kasvoja ja maskin alle piiloon jäävää hymyjä.



 Vapaa päivinä olen tehnyt asioita josta saan virtaa.
Kuvannut.
Istunut kalliolla kun vielä kylmä meri saa posket punaiseksi.
Nauttinut äänestä ja meren tuoksuta.





 Koirien aidosta riemusta ja ilosta kun saavat vapaana juosta metsässä.



Lämpimistä illoista . Kuun valossa.




 Luonnosta joka herännyt eloon.


Sadepisaroista jotka teki parvekelaseihini hymyileviä kummituksia.




Kesä on kohta tällä ja tämä perhe muuttaa saaristoon!








perjantai 17. toukokuuta 2019

Iltaretki meren äärelle







Sain tyttären alkuviikosta kotiin muutamaksi päiväksi.
Onnellinen näistä yhteisistä hetkistä.
Tito ja Luca saivat aikaan kunnon rähinät keskenään
mustasukkaisuudesta koska kummatkin 
olisivat halunneet olla Ronjan "the one and only"


Pojat sai kyllä tasavertaisesti syliä ja suukkoja.
Sekä tajusivat aika nopeasti että jos Ronjan vieressä
haluaa nukkua, on vaan yritettävä jakaa tämä aarre yhdessä.
Sulassa sovussa.


Toi yllä oleva kuva kertoo niin paljon.

Tito tuijottaa Lucaa ja ilme kertoo, näetkö missä olen,
uskallatko tulla lähemmäksi, senkin pikku kiusankappale.
Mä oon THE boss! 
(Mun kolmen kilon ikämies jellona:))



Huomenna ekaa kertaa saaristoon yöksi.
Manaan kyyt pois mun pihapiiristä ja sen jälkeen muutamme saaristoon.







maanantai 24. syyskuuta 2018

Syysmyrkyssä saaristossa


Perjantai ilta.
Töiden jälkeen kodin kautta hakemaan karva naamat messiin.

Kaivoin poikien pelastusliivit esiin.
Käsittämätön riemu kun  tajusivat minne matka.

Pieni aavistus  jo vasta rannalla että tuuli saattaa yllättää.

Minulla mahdollisuus liikkua kahdella veneellä.
Kiitos siittä Isälle.

Mun kulkuneuvo tänä kesänä ollut punainen retro botski varmaan 80 luvulta
 Ei janoinen bensan suhteen ja liikkuu kuin salama meidän kolmen matkassa.
Paitsi tuuleesa, ihan mahdoton ohjata.

Tajusin jo rannassa että punainen paholainen saa jäädä ja Terhillä mennään.
Kaikki kamat jo pakattu veneseen.
Käännän avainta, tyhjentää vedet pois mutta ei starttaa.
Muutama perklaus ja kaikki kamat retro veneeseen.
Lauantai iltana jopa keskusteltiin tästä kuinka 
mun vaidevuodet saa sykkeen nouseen nollasta sataantuhanteen.

Matka meni ihan ok mutta rantautuminen ihan super kevyellä veneellä
syysmyrskyn puuskissa ei sitten ihan tyylipuhtaasti.
Mutta saareen päästiin.


Lauantai aamulla oli jo kunnon myrsky.
Puuskissa tuuli varmaan lähemmäksi 20m/sekunnissa.

Meri vesi niin korkealla että oli peittänyt meidän hiekkarannan alleen.
Luca innostui vaahtopäistä ja aallossa pyörivästä appelsiinistä.
Tito joka ei veteen mene kuin äärimmäisen pakon edessä
seisoi vierelläni tuuleen tuhisten, minulle kertoen että onhan toi mun broidi ihan kahjo.





Istuin rannalla varmaan yli tunnin.
Tuuli humisi korvissa ja suussa maistui meri vesi.

Makeinta oli ihastella tuota mahtavaa merta ja vaahtopäitä.
On sanonta että joka seitsemäs aalto on merellä muita korkeampi mutta tunnin laskelmian totesin että tämä ei perustu faktaan :)

Uskomatonta oli myös se että sää muuttui sekunnissa.
Ensin aivan sininen taivas, tuuli yltyy ja ennenkun edes tajuaa taivas pikimusta.
Sade tuntui kasvoilla kuin nuppineuloja olisi iskenyt kasvoille.
Suljet silmäsi jo ihan vaan kivusta ja seuraavassa sekunnissa taivas sininen.

Wau, sanon minä!


Viikonlopun tarkoitus oli lopettaa tämän vuoden mökki kausi.
Saaressa totesin.
Ehkä ensi viikonloppuna tai sitä seuraavana.
Tai sitten joskus...



keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Meren äärellä pohjoistuulessa.



Meri on aina ollut minulle sellainen elementti
jonka ääressä tunnen oloni kotoisaksi.
Jota rakastan.
Isosti.

Voin istua ja katsella merta tuntikausia mutta
en kylläkään tällä reissulla koska jääkylmä pohjoistuuli
teki musta hetkessä sisäisesti jääpuikon.




Tälle reissulle sain mukaani karvakuonot sekä ystävättäreni.

Tito ja Luca temmelisävät lumessa ja tuisku tuulessa
leikkien kunnes Luca totesi että reppu on ehkä kuitenkin se hänen paikka.






Täällä myös grillauspaikka ja tännehän me seuravaan
kerran lähdetään eväiden kanssa.

Lauantai brunssille!



Toinen asia mikä saa tänä
päivänä mun sydämen pakahtumaan on
nämä karvakuonot.

Tito, kaikkien kamu, fiksu joka tottelee joka sanaa.
Luca, jokseenkin paljon Titoa ujompi 
sekä
  ihan totaalisen pihalla kaikista arkirutiineista.

Mutta eiköhän me näistäkin selvitä!

 Titokun ei osaa kirjoittaa
mutta "puhua" sitäkin enemmän,
tiedän että välillä hermot pikkubroidiiin menee totaalisesti,
muuta loppuviimeksi,
paras kamu.




perjantai 23. syyskuuta 2016

Jäähyväiset



Huomenna jätän jäähyväiset.
Saaristoon
 meren pahuun.
Tuoksuun.
Äänen.

Mun rauhan tyyssijaan!





Jouduin jättään huomisen 
UNELIMEN VUOSI
tapahtuman väliin, 
koska möksä nyt vaan pakko nyt sulkea!

Illat vaan pimenee,
 ja merellä vielä aikasemmin.

Hengessä mukana <3!

Mutta taas joudun hehkuttaan mun perjantai illan
sambaa,
tyhjentää niin hyvin pään,
kun ei voi 
puoleentoista tuntiin muuta miettiä
kun askelita!

Terapiaa parhaista päästä!





lauantai 13. elokuuta 2016

Sea and me



Eilen skoolattiin 
kesälle ja ystävyydelle
torkkupeittoihin kääriytyneinä 
vaahtopäiden lyödessä rantakivikkoon.


Meri
 minulle se saaressa rakkain asia,
se jota aina täältä pois lähtiessäni eniten
jään kaipaamaan 
&
tämä meidän serkusten välinen
aito lämmin vilpittömän lämmin ystävyys.
(Marina ;))

Tämä ollut poikkeuksellinen loma
koska ensimmäistä kertaa yhdeksääntoista vuoteeen
olen viettänyt täällä koko lomani yksin,
tyttären ollessa töissä kaupungissa.

Eilen totesin että kyllä äidinmaidossa jotain
rakkautta tähän saaristoon on myös tyttärelle siirtynyt
(vaikkei sitä myönnä)
kun tytär illalla ykskaks seisoi
serkkuni terassilla 
 "moi, tulin vaan moikkaan, mikä meininki?!"

Ja puolenyön jälkeen ajoi takaisin mantereelle
pilkkopimeässä, 
mun tyttö!







Huomenna kaupunki kutsuu...