Eilen skoolattiin
kesälle ja ystävyydelle
torkkupeittoihin kääriytyneinä
vaahtopäiden lyödessä rantakivikkoon.
Meri
minulle se saaressa rakkain asia,
se jota aina täältä pois lähtiessäni eniten
jään kaipaamaan
&
tämä meidän serkusten välinen
aito lämmin vilpittömän lämmin ystävyys.
(Marina ;))
Tämä ollut poikkeuksellinen loma
koska ensimmäistä kertaa yhdeksääntoista vuoteeen
olen viettänyt täällä koko lomani yksin,
tyttären ollessa töissä kaupungissa.
Eilen totesin että kyllä äidinmaidossa jotain
rakkautta tähän saaristoon on myös tyttärelle siirtynyt
(vaikkei sitä myönnä)
kun tytär illalla ykskaks seisoi
serkkuni terassilla
"moi, tulin vaan moikkaan, mikä meininki?!"
Ja puolenyön jälkeen ajoi takaisin mantereelle
pilkkopimeässä,
mun tyttö!
Huomenna kaupunki kutsuu...
Ihana fiilis välittyy näistä kuvistasi. Viimeinen on lempparini. Löysin viimeviikolla kaksi kaunista metson sulkaa. Kumpa toimertuisin ne kuvaamaan.
VastaaPoistaIhan parasta että fiilis välittyy <3 Vau, metson sulkiin en vielä ole törmännyt!
PoistaKiva kirjoitus ja kauniita kuvia sulla! Kyllä sitä kesää vielä on jäljellä, toivotaan hyviä ja lämpimiä päiviä.
VastaaPoistaKiitos Aikku! Tänään taas saaristossa lämmin nätti syyspäivä.
PoistaKyllä meri ON kaunis ja ihana! Rannalta katsottuna, mutta veneilystä en välitä...:)
VastaaPoistaKyllä on ja myös veneilessä, kunhan tottuu :)
Poista