torstai 21. tammikuuta 2021

Jäätävän kaunista




Eilen, vihdoin  sellainen vapaapäivä että pääsin mun lempipaikkaan.
Pakkasta muutama aste ja eikä jäätävä tuli.

Tai niin kuvittelin kun pihasta lähdin.
Määränpään parkkipaikalla nousen ulos autosta ja kuulen aaltojen 
huminan jo monen sadan metrin päähän.

Vedän pipon syvälle päähäni ja kietoudun mun villaiseen 
lämpimään kaulahuiviin ja lähden tarpomaan kohti määränpäätä.

 Hetkellisesti huono omatunto kun jätin karvakuonot kotiin.
Totesin kuitenkin että tässä hangessa heidän olisi ollut mahdotonta liikkua kun jopa minulle hankalaa
kun lunta välillä melkein kainaloihin asti.
Löysin peuran jäljet lumesta ja niihin astuessani matkan teko helpottui.













Meri pauhusi ja minä nautin kaikilla asteilla.
Lapsuudessa jäätyneet posket kihelmöi valkoisina läiskinä.
Minä umpijäässä mutta niin onnellinen tästä luonnon rauhasta ja sen kauneudesta.
Merestä .
Sen voimaa jota ei voi muuta kuin kunnioittaa ja ihailla.


Puss😘

tiistai 12. tammikuuta 2021

Kuulumisia täältä lumimyrskystä




Kaikki me varmaan toivonut valkoista talvea.
Täällä etelässä lunta sataa niin paljon ettei löydä
 autoaan aamulla minne sen illalla jätti.
Parkkipaikalla vaan joku iso epämääräinen lumikasa.




Odotin paljon mun pitkistä neljän päivän vapaista.
Mulle aina se päivä kun vapaat alkaa on paras.
Lähdin karvakuonojen kanssa metsälenkille töiden jälkeen.

Vapaat ei alkanut odotetusti.
Perjantai ilta meni ruokamyrkytyksen parissa ahmittuani pilalle mentyjä suolapähkinöitä.
Vatsakrapampissa, hiessä ja pää pöntössä.
Mulla kipukynnys korkea, mutta nanosekunnin tuli jopa mieleen että pitäisikö soittaa apua.


Kun sain mölyt mahasta ulos, olo taas normaali.
Ja päästiin nauttimaan talvesta.
Lumesta ja jopa tosta armottomasta lumisateesta josta ei tule loppua. 
Talvi.
 Minulla sellainen rakkaus/viha suhde.
Lunta, sopivasti.
Kylmä, muttei ei liian kylmä.