Paras päätös

Tänne saaristoon jäimme asumaan vielä kesäloman jälkeen.

Aamulla kello soittaa tuntia aikaisemmin mitä se tekisi kotona kaupungissa.

Herännyt joka aamu ennen kellon soittoa

 mikä sinäänsä jo ihme

koska olen niin aamu uninen ja sen myötä
 saatan torkutella oikeasti, ikuisuuden.

Karvakuonotkin nauttineet silmin nähden tästä elämästä.

Pääsevät ulos myös minun töissä ollessani kun mun super remppatiimi joka aamu 

rantautuvat saareen noin tasan vartin yli kymmenen.

Mökki siis ollut valmis jo melkeen kuukauden mutta saunamökki  nyt remontin alla.
(sekin vaan enään kiusta vailla)

Taitaa mulle tulla tän saaren makein sauna!

Sori Kim :)!

Perjantaina sain taas tyttären saaristoon.

Punaista kuuta lähdimme suurin odotuksin katsomaan mutta joka ei pilvien takaa suostunut näyttäytymään.
Upean punaisen auringonlaskun saimme sen sijaan
sekä ihan satumaisen maagisen valon.
Iltauinille.

Ja hei, ei täällä vaan fiilistellä yksinään.

Oli Toogabileet, Olympialaiset ( OlympiaGINaden)

Koirakuiskaaja ja Amppari killeri kävi kylässä.

Rento ilta serkkujen ja ystävien kesken.

Kaunista laula ja mukavaa yhdessäoloa.

Ja kaikki tämä yhden päivän aikana.
Joten ei täällä aika tylsäksi käy.

Lomalta paluu ja arki ei ole tuntunut yhtään ahdistavalta
 kun elää siinä sivussa tätä saaristolaiselämää.

 Iltaisin voi riippukeinussa terassilla ihailla auringonlaskua  kynttilänvalossa.
Aamulla laittaa kahvi tippumaan, käydä aamu uinnilla meressä.
Syödä aamupala terassilla.
Hypätä veneeseen kohti uutta työpäivää tietäen että illalla tämä kaikki taas odottamassa.

Hymyilyttää.
Onnesta.
En vaihtaisi tästä kesästä sekunttiakaan pois.