Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökkielämää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökkielämää. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Täällä taas


On tainnut mennä aika pitkä tovi kun täällä kuulumisia jakanut.
En osaa sanoa venyykö taas seuraava puoli vuotta eteenpäin mutta kiva olla täällä taas.

Ollaan siis lomalla ja saaristossa.
Tito ja Luca ja allekirjoittanut nauttineet isosti.
Pojat nauttineet täysin tassuin vapaudesta.
Ovi ollut auki 24/7 kun vielä ei inisevät hyttyset olleet riesana.
Viime yön kaatosateen jälkeen tilanne varmaan muuttuu ja ensi yön ovet menee kiinni.

Luca viimeisen kahden viikon aikana aamuyöstä ottanut vahtivuoron.
Kääntyessäni, tiedän että yksi puutuu.
Noussut unisena ja sielä hän makaa.
Terassilla.
Vahtii ja murisee myös minulle, kunnes tunnistaa ja komennan takasin sisälle nukkumaan.
Ja sitten alkaa Titon puolelta armoton murina ja räksytys.
Tito sitä mieltä että ettei 160cm sänkyyn mahdu kun minä ja hän.



 Pojat oikeasti parhaita kamuja.

Luca havittelee kylläkin  kovasti lauman johtajan paikkaa 12v broidiltaan. 
Tito vielä kynsin hampain yrittää pitää kiinni hänelle kuuluvasta paikastaan.
Luca kai jotenkin ymmärtää että broidi jo niin vanha ettei ihan täysin voimin halua 
pomon paikasta taistella 
vaikka tietää että tosi taistoissa Tito toiseksi jäisikin.

Kyllä niillä välillä yhteenottoja tullut, rajujakin.
Näissä Tito kyllä jäänyt pahasti alakynteen ei vaan iän vuoksi vaan myös kokoeron takia.

Painiotteluiden seurauksena Titon lonkkaluu hypännyt paikaltaan muutaman kerran,
osaan sen nykyään jo itse niksauttaa paikoilleen. Nyt,  jos vaistoan että kohta edes
painimatsi menen väliin ja vihellän pelin poikki ennenkun se ehtii edes alkamaan.








Olen nauttinut yksinolosta, lämmöstä, auringonpaisteesta, 
veneellä ilta-ajeluista tyynellä merellä 
moottorin hiljaisesti putkuttaen, hiljaisuudesta sekä toinen toistaan
kauneimmista auringonlaskuista.
Viikonpäivät menettänyt merkityksen samoin kello.
Herään kun herään, syön kun on nälkä ja menen nukkumaan kun alkaa väsyttämään.


Mun rakkauspakkaus vietti täällä muutaman päivän lomani alussa ja tulee 
uudestaan vielä lomani viimeisenä viikonloppuna "kaverinsa" kanssa millä nimellä Isäni
kutsuu tyttäreni poikaystävää ja jota odottanut jo melkein vuodenpäivät 
malttamattomana odottavansa tapaavansa. 
 Tämä meitä kahta kovasti naurattanut, kaveri, onhan sillä nimikin.

Mulle piti tulla ystävä tänään kylään mutta perui joka harmittaa 
koska olin odottanut tapaamista todella paljon.

Viime viikolla,  joku päivä, kävin karvakuonojen kanssa saaressa
joka perinteeksi muodostunut.
Kesätreffit.
Paikka jossa Tito aina hyppää samaan syliin ja nukahtaa siihen.
Jossa minäkin rentoudun ja pystyn puhumaan kaikesta.
Saariston upeimmat maisemat ja josta aina lähden hymystä suin.




Meillä on täällä hyvä olla.
Puss!
 


maanantai 12. elokuuta 2019

Elä hetkessä.








Tämä kesä on muistuttanut julmalla tavalla sen
että kuinka kaikki niin kaunis ja täydellinen voi rikkoutua silmänräpäyksessä.

Siihen ei tarvita kuin yksi yllättävä tuulen vire, vesipisara tai rankka sade.

Olen saanut kokea ihanaa lämpöä, ystävyyttä, iloa ja hellyyttä.
Jopa pientä ihastusta.
Mutta myös suurta surua ja huolta.

Eläkää hetkessä koska ikinä ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.


Kaunista syksyn alkua.
Puss!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Olen onnekas ja onnellinen



Saaristosta,  merestä, lomasta ja mun pikku mökistä.
Auringonlaskuista.
Paikassa missä karvakuonot  saavat elää vapaudessa ja nuuskia syvin henkäyksin.
Murista ja haukkua asioille joita en kuule enkä haista.
Paikasta jossa aika ja päivät menettää merkitäksensä.

Onnellinen olen myös että sain oman Canonin korjauksesta takaisin.
Laina kamera pari viikkoa.
Oma tuttu ja turvallinen.
Voisin melkein kutsua omaksi ystäväkseni :)












Viikko vielä lomaa, mutta saaristoelämä jatkuu pitkälle syksyyn!


lauantai 25. toukokuuta 2019

Sisustelua sateisessa saaristossa.




Eilen illalla rantauduimme saareen myöhään illalla aavemaisen sumun saattelemana.
Oli niin  käsitämättömän hiljaista että Ronjakin totesi että nyt hän tajuaa sen
mitä hän ei ennen ole täällä olosta ymmärtänyt.
Rauha joka valtaa kehon ja mielen kuin salama kun astuu veneestä laiturille.


Kävimme ennen tänne tuloa pikapikaa Ikeassa ostamassa induktioliedelle 
 sopivan paistinpannun joka mökki keittiöstä vielä uupui.

Kuinka sitten kävikään...



Matkaan tarttui myös muutama tekokasvi vaikken niiden ystävä olekkaan muttta kun pärjäävät täällä ilman kastelua yksikseen pidempiäkin aikoja
 ja tuovat lämminhenkistä kodikuutta tänne valkoisuuden keskelle.

Toki kun muutan tänne taas kesäksi pysyvästi asumaan 
mukaan tulee myös aitoa vehreyttä.

Kello on samanlainen kun kaupunki kodissa.
Ostin niitä silloin tuplat kun olivat niin edulliset.

Ja sitten sokerina pohjalla tämä lamppu kaunokainen.
Rakkautta ensi silmäyksellä.
Näkisitte kuinka kauniin ja lämpimän tunnelman tämä saa mökissä illan hämärtyessä kynttilöiden kanssa.

Paikkoja piti tämän myötä laittaa vähän uusiksi jotta sai arvoisensa paikan.




Ihan nappi valinta, eikö vaan?!

torstai 2. elokuuta 2018

Paras päätös




Tänne saaristoon jäimme asumaan vielä kesäloman jälkeen.
Aamulla kello soittaa tuntia aikaisemmin mitä se tekisi kotona kaupungissa.
Herännyt joka aamu ennen kellon soittoa
 mikä sinäänsä jo ihme
koska olen niin aamu uninen ja sen myötä
 saatan torkutella oikeasti, ikuisuuden.


Karvakuonotkin nauttineet silmin nähden tästä elämästä.
Pääsevät ulos myös minun töissä ollessani kun mun super remppatiimi joka aamu 
rantautuvat saareen noin tasan vartin yli kymmenen.
Mökki siis ollut valmis jo melkeen kuukauden mutta saunamökki  nyt remontin alla.
(sekin vaan enään kiusta vailla)
Taitaa mulle tulla tän saaren makein sauna!
Sori Kim :)!


Perjantaina sain taas tyttären saaristoon.
Punaista kuuta lähdimme suurin odotuksin katsomaan mutta joka ei pilvien takaa suostunut näyttäytymään.
Upean punaisen auringonlaskun saimme sen sijaan
sekä ihan satumaisen maagisen valon.
Iltauinille.







Ja hei, ei täällä vaan fiilistellä yksinään.

Oli Toogabileet, Olympialaiset ( OlympiaGINaden)
Koirakuiskaaja ja Amppari killeri kävi kylässä.
Rento ilta serkkujen ja ystävien kesken.
Kaunista laula ja mukavaa yhdessäoloa.
Ja kaikki tämä yhden päivän aikana.
Joten ei täällä aika tylsäksi käy.




Lomalta paluu ja arki ei ole tuntunut yhtään ahdistavalta
 kun elää siinä sivussa tätä saaristolaiselämää.

 Iltaisin voi riippukeinussa terassilla ihailla auringonlaskua  kynttilänvalossa.
Aamulla laittaa kahvi tippumaan, käydä aamu uinnilla meressä.
Syödä aamupala terassilla.
Hypätä veneeseen kohti uutta työpäivää tietäen että illalla tämä kaikki taas odottamassa.



Hymyilyttää.
Onnesta.
En vaihtaisi tästä kesästä sekunttiakaan pois.


torstai 17. elokuuta 2017

Aika menee niin ettei perässä pysy





Eli tässä viime viikonlopun tunnelmia.
Perjantai aamusta mökille ja se ilta fiilisteltiin
karvakuonon kanssa kahden.




Lauantai aamusta saimmekin sitten seuraa.
Siis sekä minä että Tito.


Kuuma rantapäivä hiekkarannalla,
grillausta
ukkosta ( WAU!) ja rapuja salamoiden räiskeessä
sekä oranssi auringonlasku 
ja
 lisää ukkosta, sadetta ja lisää salamoiden valotulitusta.
Ja voin kertoa että ukkonen saaristossa oli
todella raju mutta pikku neiti ilosta kirkuen totesi
"paras ilta ikinä"



Sunnuntaina myrskyinen hiekkaranta.
Pienen ihmisen isoa riemua
aalloista, auringosta ja vaan olosta
saaristossa.






Koirien välistä ystävyyttä
aisteja hiveleviä hajuja
niin 
mereltä kuin metsässä.
Varsinkin Lilillä oikeen suu naksui kun metsässä
haistoi saaressa olevat peurat.

Vapautta tulla ja mennä
 minne nenä vie.


Maanantain me saimme vielä jäädä Titon kanssa
saaristoon todeten että lämmöstä huolimatta
syksy on tullut.

Tulevana viikonloppuna me vaihdamme merimaisemat
järvimaisemiin.

Perinteinen Me Tampereen Tytstyt mökillä viikonloppu edessä.
Naurua ja armotonta höpötystä auringon nousuun asti.