Täällä nautittu täysin siemauksin ihanasta aurinkoista kesästä.
Tytärkin saaressa kanssani kokonaiset kaksi viikkoa juhannuksena sattuneen pikku haaverin vuoksi. Onneksi ei mitään sen vakavampaa kuin yksi murtunut kylkiluu. Ikävä juttu mutta onni onnettomuudessa kuitenkin koska ilman tätä tapahtumaa meillä ei olisi ollut mahdollista viettää yhdessä näin pitkää aikaa.
Aurinko porottanut kuumana siniseltä taivaalta jo yli kuukauden. Meri melkein peilityyni aamusta iltaan. Mökin ovet auki yötä päivää ja hyttysverkoista huolimatta joku inisiä jostain rakosta löytänyt sisälle. Kuumuus välillä ollut jopa tuskallista, trooppisista öistä puhumattakaan olen nauttinut kesästä joka solulla.
Sunnuntaina tuli se paljon kaivattu sade. Kaatosade. Silmänräpäytyksessä koko luonto hiljeni, taivas oli pikimusta, tuuli nousi myrskyksi niin että terassin kalusteet kaatuivat ja sitten tuli vettä niin paljon etten ole koskaan sellaista kaatosadetta kokenut. Noin kolme minuuttia.
Sitten tyyntyi, aurinko porotti taas siniseltä taivaalta ja metsä höyrysi usvaisena. Maagisen kaunista!
Luca pääsi "nallekarhu" lookistaan ei vaan kuumuuden takia vaan myös siksi että meri on hänelle kuin magneetti ja paksu turkki oli huono yhtelö tähän uintiharrastukseen nimittäin voitte ehkä kuvitella paljonko tollaisen karvakasan kihara pitkä turkki painaa kastuessaan?! Minäpä kerron. Niin paljon että uidessa turkki painoi varmaan koiraa kolme kiloa enemmän ja teki lempiharrastuksesta pikkaisen haasteelliseksi joten ei kun trimmeri kehiin ja lempiharrastus voi jatkua turvallisesti.
Vanha herra Tito seuraa näitä uintiretkiä mielellään ihan kuivalta maalta tai ääritapauksissa polviin asti. Joka Titon mittakaavassa on noin kolme senttiä. Kova uimari hänkin oli nuoruusvuosina.
