torstai 16. elokuuta 2018

50+50 synttärit saaristossa





Tämä mun postaustahti todella pahasti jälkimainingeissa.
Kirjoittelen tällä tahdilla vielä joulunakin
meidän saaristo kesästä.

Tämä ehkä sinänsä poikkeuksellinen kesä jo pelkästään upean kesän vuoksi  
mutta myös siksi että tälle kesällä osunut paljon mukavaa yhdessäoloa sekä super hauskoja
synttärijuhlia.

Joten piipahdetaan siis ensimmäisiin.

 Minun rakas serkkupoika sekä hänen kätevä emäntä, myös niin rakas 
täyttivät puoli vuosisataa.

Kätevä emäntä rakentanut juhliin 
pitkään suunnitteila olleen kesäkeittiön.

Ihan paras lahja miehelle joka tämän saaren
  MasterChef.
(joka kylläkin olisi varmaan halunnut rakentaa tämän ihan itse,
mutta kun vuodet vierii ja mitään ei tapahdu.
 Käy näin :) )




Tein teeman sopivan kyltin joka ripustettiin
 kesäkeittiön seinälle.

Meidän jokaisella mökillä on oma nimi.
Mun mökin nimi on Tikitalli koska isäni aikoinaan ollut kelloseppä.
Serkkuni mökki on Magibad, hänen siskon mökki on Magi 
(nimi tulee kummankin kahdesta ensimmäisestä nimikirjaimesta)
joten Magibad siitä että tässä mökissä heidän yhdessä käytettävissä oleva sauna.
Joten siksi ulkokeittiö tietty Magibar :)







Itse synttärisankari kokkasi meille upean illallisen.
Menu. 
Suft and turf.



Kätevä emäntä oli luonut ihan mahtavan kauniin saaristohenkisen kattauksen.
Piste I:in päälle oli upea purjeesta tehty katos.


Illan pimetessä puhaltelimme jättisuuria vaahtokuplia
jotka 
leijailivat terassilla tuulen kanssa tanssien.




Täydellinen ilta!

Ja kun ilta/yö niin tyyni ja lämmin 
käpyryimme karvakuonojen kanssa aamutunneilla nukkumaan 
tämän terassin maailman parhaaseen riippumattoon.
Aamulla oli olo kuin olisin ollut perhostoukka kotilossa.




Omalle mökille aamupalan jälkeen.
Poijat ottivat heti omat paikkansa sohvalla vinkaten että nyt vaan chillaillaan tämä päivä.
Tottelin :)













perjantai 10. elokuuta 2018

Terassilla joka ilta


Terassi täällä landella on se paikka 
jossa oleilemme eniten.
Sisätiloissa oikeastaan vietämme vaan aikaa nukkumiseen.
Ampiaiset kylläkin tänä kesänä
tuoneet oman pikku tvistin
tähän rentoon terde chillailluun.
Mutta emme ole pörräisten valtauksesta huolimatta
terassielämää heille luovuttaneet:)

Pikku pyrähdyksiä allekirjoittanut kylläkin
"muutaman" tänä kesänä tehnyt,
 huutaen rumia sanoja  
  perään pikku huitominen ja nopea singahdus sisätilohin.
 Oviverhon läpi yritännyt sitten kauniimmin selittää
pörriäiselle tämä mun pesä, mene omaasi :)



Karvakuonotkin alkaneet katsella mua kummastellen 
näiden mun ampias keskustelujen vuoksi sekä näiden mun
salamannopeiden singahduksien takia.

Onkohan musta tulossa mökkihöperö:)



Löysin tämän niin makeen tulipesän,
muutamalla kympillä.

Melkein joka ilta sen jälkeen tänne tullessani syyttänyt.
Tuli ja meri = MINÄ

Illat pimenee niin hurjaa vauhtia.
Täällä tuo pimeys tuntuu ihan toiselta kun kaupungissa.
Aurinko laskee ja tunne kun joku sammuttaisi kaikki valot.
Säkkipimeää.

Mun mökkipaikan ISO + 
on että saan nauttia illan auringonlaskuista koko kesän.
Mutta kun SE syksy tulee saan sen jäätävän kylmän itätuulen.
Viime viikolla näytti kyntessä yhden illan
mutta tajusi lähteä lepäileen.




Mökkielämä jatkuu...

torstai 2. elokuuta 2018

Paras päätös




Tänne saaristoon jäimme asumaan vielä kesäloman jälkeen.
Aamulla kello soittaa tuntia aikaisemmin mitä se tekisi kotona kaupungissa.
Herännyt joka aamu ennen kellon soittoa
 mikä sinäänsä jo ihme
koska olen niin aamu uninen ja sen myötä
 saatan torkutella oikeasti, ikuisuuden.


Karvakuonotkin nauttineet silmin nähden tästä elämästä.
Pääsevät ulos myös minun töissä ollessani kun mun super remppatiimi joka aamu 
rantautuvat saareen noin tasan vartin yli kymmenen.
Mökki siis ollut valmis jo melkeen kuukauden mutta saunamökki  nyt remontin alla.
(sekin vaan enään kiusta vailla)
Taitaa mulle tulla tän saaren makein sauna!
Sori Kim :)!


Perjantaina sain taas tyttären saaristoon.
Punaista kuuta lähdimme suurin odotuksin katsomaan mutta joka ei pilvien takaa suostunut näyttäytymään.
Upean punaisen auringonlaskun saimme sen sijaan
sekä ihan satumaisen maagisen valon.
Iltauinille.







Ja hei, ei täällä vaan fiilistellä yksinään.

Oli Toogabileet, Olympialaiset ( OlympiaGINaden)
Koirakuiskaaja ja Amppari killeri kävi kylässä.
Rento ilta serkkujen ja ystävien kesken.
Kaunista laula ja mukavaa yhdessäoloa.
Ja kaikki tämä yhden päivän aikana.
Joten ei täällä aika tylsäksi käy.




Lomalta paluu ja arki ei ole tuntunut yhtään ahdistavalta
 kun elää siinä sivussa tätä saaristolaiselämää.

 Iltaisin voi riippukeinussa terassilla ihailla auringonlaskua  kynttilänvalossa.
Aamulla laittaa kahvi tippumaan, käydä aamu uinnilla meressä.
Syödä aamupala terassilla.
Hypätä veneeseen kohti uutta työpäivää tietäen että illalla tämä kaikki taas odottamassa.



Hymyilyttää.
Onnesta.
En vaihtaisi tästä kesästä sekunttiakaan pois.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Kaikki loppuu aikanaan


Täällä loma lopuillaan tai oikeastaan tänäänhän mulla niin kuin vapaapäivä.
Viimeinen virallinen lomapäivä oli eilen.

Aurinko ja lämpö on hellinnyt meitä koko kolmen viikon ajan.
Vaikka ehkä kliseiseltä saattaa kuulostaakin
on tämä meidän saari ihan paratiisi.

Mutta muutama pieni miinus tälle kesälle on ollut
sinilevä jota ollut enemmän kuin aikoihin ja kun saunakin vielä remontin alla
meri ollut ainut paikka peseytyä.

Toinen inhotus,
 ei tällä kertaa ulkohuusissa lymyävät kyykärmeet vaan
 mun terassin vallanneet peevelin kiukkuiset ampiaiset.
Ja kyykäärme kohtaamiseen,
 vuosi takaperin tällaisen kanssa istunut vessassa vierekkäin tai oikeastaan silmätysten.
En sitä huomannut ennen kuin olin tarttumassa vessapaperiin
jonka vieressä makasi kerällä valmiina pää pystyssä puolastamaan 
mun vessapaperirullaa, kai....

Itse pelkään, melkein hysteerisesti sekä amppareita että kyykärmeitä
oman allergisuuden vuoksi sekä myös noiden kahden pienen rakkauspakkauksien vuoksi.
Kummatkin otukset kuuluu luontoon ja saa ollakkin
kunhan ei tule meidän reviirille :)



Perjantai-iltana kävimme sekkupojan, Ronjan kummisedän ja hänen poikansa E:n kanssa
tsekkamassa  paikallinen Tirmo Blues.

Pois lähtiessämme otimme pikku kisan Merivartioston veneen kanssa
vastassa, meillä  250hv/ merivartiolla 250+250.
Ihan vähän hävittiin :)

Lauantaina sitten meidän saaren nuoriso tavannut 
merivartioston pojat vähän lähempää :)




Ukkosta odottelin, sateen sain.
Tunnin verran vettä tuli niin kaatamalla.
Totesin hymyillen, mun uusi korjattu katto kestää samoin kun  vielä korjauksen alla oleva sauna.






Karvanaamatkin lisäytyneet yhdellä hoitopojulla.

Minä saanut monet naurut seuratessani niin Aten ja Lucan leikkejä.
Tito, meidän vanha herra tarkkailee vierestä ja kun leikki käy liian rajuksi, hänen mielestään,
käy ojentamassa kakarat kuriin.

Atte ja Luca riehui yhtenä päivän niin, kalliolla ja uiden meressä
että Atte niin loppu leikin jälkeen että nukahti tai oikeastaan nuuhkati polulle ja jouduin kantamaan 
poitsun rannasta terassille lepäileen.

On myös ollut kivaa katsella näitä mun poikien saumatonta yhteistyötä ja kai jopa rakkautta.
Atte nimittäin ahmatti ja tämä ruokailu on aina vähän haasteellista.
Meidän pojilla nimittäin aina ruokaa kupissa mutta sehän ei nyt onnistu
kun Atte syö kaiken, kunnes oksentaa.
Joten mun poikien ruokakuppi ollut terassin penkillä jonne Atte ei pysty hyppäämään.
 Tito söi ensin, niinkun täällä arvojärjestys.
Hyppää alas ja Lucan vuoro.
Seisoi koko ajan Lucan ja Aten välissä kunnes Luca syönyt .
Hassua ja jokseenkin koskettavaa.
Veljien välistä rakkautta.







Eilen illalla sain kokea upean auringonlaskun.
Täällä Tove Janssonin kesämaisemissa jopa Feeniks linnut heräävät tuhkasta henkiin.

Huomenna töihin .
Saaristosta.
Ja täällä asuminen jatkuu, töiden lomassa.
Hassu sana. Tykkään.
Wikipedia antoi sanat aamiastunti, joutohetki, virkistyshetki, lepohetki.

Pia&pojat

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kun aika pysähtyy...


...ja nautit joka sekunnista kaikilla aisteilla.

Kellonaika menettää merkityksen.
Heräät silloin kun tarpeeksi levännyt olo ja menet nukkumaan kun nukuttaa.
Aamulla laitat hiukset nutturalle peiliin katsomatta.

Ovi yötäpäivää auki.
Koirat saa tulla ja mennä oman mielensä mukaan.

Ei minkäänlaisia suunitelmia.
Touhuat kun huvittaa.
Tai olet tekemättä mitään.

Istut riipputuolissa merta katsellen
rauhoittavasti keinuen
kuunnellen kaisloja jotka suhisee lämpimässä kesätuulessa.
Meri ilmaa syvään sieramiin nuuskien.
Me kaikki kolme.


Tito ja Luca.
Mun sielunkumppanit.
Nauttivat kiireettömistä päivästä ja vapaudesta.


Luca.
Meidän  perheen arkajalka
 omaksui heti ensimmäisen päivän
 jälkeen saariston paikaksi jossa viettää huoletonta koiranelämää.
Uiden ja vesilintuja jahdaten.
Aamulla viiden aikaan heräten ja omille seikkailuretkille lähtien.
Takaisin tullessaan sänky täynnä risuja, sammalta ja joku reissulta löytynyt aarre joka tuo aina
ylpeänä mun tyynylle.
Syvä huokaus ja lössähtäminen koko pituudeltaan takaisin unten maille.




Tito.
Vanha saaristolaiskonkari.
Rakastaa veneilyä ja saaristossa oloa.

Jota uiminen ei koskaan kiinnostanut mutta pikkubrodin myötä rohkaistunut.
Valkoista maalia turkki täynnä niin kuin myös valkoisia tassunjälkiä saunan terassilla.
 Hän aina mukana siellä missä minäkin.

Vahtikoira.
Haukkuu pois peurat ja muut ei meidän tontille kuuluvat kummajaiset.
Pikkubroidin säestämänä.







Työt alkavat ensi viikolla.
Viime yönä päätin.
Tänne me jäädän asumaan loppukesäksi ja käyn täältä töissä.
Paikkaan jossa me kaikki nautitaan.
Hetkistä.
Elämästä.

Minä&Pojat.