tiistai 16. kesäkuuta 2020

Saaristossa kaikki hyvin.




Ensimmäinen lomaviikko takanapäin ja aika on mennyt kuin siivillä.

Aamut alkaneet kahvilla ja aamupalalla terassilla
jonka jälkeen pikku puuhastelua pihalla.




Pitkiä kävelylenkkejä metsässä
koirien temmeltäessä pitkin metsäpolkuja milloin
 peuroille haukkuen ja muristen, ilmoittaen 
että olemme vaarallisia petoja,
tänne meidän reviirille ei ole tulemista tai vaan toisiaan jahdaten,
myöskin kovaäänisesti haukkuen.

Lucalla tapana juosta edellä, maastoutua polulle ja kun lähestymme
se hyökkää piilopaikastaan kuin saalistava leijona.
Leikki joka naurattaa minua aina yhtä paljon.




Iltapäivät istunut terassilla kirjoja ahmien.
Lukeminen jäänyt viimevuosina vähiin
  joten mökille kantanut suuren pinon
lukematta jääneitä kirjoja.



Grillailun jälkeen ennen nukkumaaan menoa 
lähdemme vielä kiertelemään saarta veneellä nauttimaan hiljaisuudesta ja toinen
toistaan kauniimmasta auringonlaskuista.

Koirille tästä viikossa muodostunut mieluisa rutiini.
Tietävät että lähtö edessä kun puen pelastusliivini päälle.
Juoksevat kilpaa rannalle ja odottelevat minua hännät heiluen laiturilla.



Titolla tapana tarkkailla maisemia veneen keulassa
 kun taas Luca ottaa
mukavan asennon veneen pohjalle, nukahtaen miltei sekunnissa tyytyväisenä tuhahdellen.



Ihanaa alkanutta viikkoa!

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Lomailua saaristossa





Terkut täältä saariston rauhasta.
Tällä vietämme rentoa eloa seuraavat kaksi viikkoa.


Täällä parhautta on kun voi vaan istua tuntikausia laiturilla
kuunnellen aaltojen liplatusta, lintujen viserrystä auringon lämmittäessä kasvoja.

Käpertyä iltaisin villasukat jalassa lämpimään torkkupeiton sisälle 
terassille kirjaa lukien tai auringonlaskuja ihaillen.
Tai vaan olla, ajattelematta yhtään mitään!







Eilen kannoin kaikkea palavaa romua
 kokkoon niinkun myös tämän allaolevan vanhan pulpetin.

Hain tyttären illalla tänne saaristoon ja ruokaostoksilla päätimme 
että käymme ostamassa vähän yrttejä ja teemme oman pikku yrttitarhan.

Matkalla takaisin saaristoon mietin että minne yritit istuttaisin.
Pulpetti kannettiin takasin kokosta terassille ja tässä lopputulos.




Illalla lähdimme vielä veneretkelle pienessä kesäisessä tihkusateessa usean sateenkaaren alla.


Sateen lakattua niin taivas kuin meri loisti upeissa oranssin sävyissä.



Tänään sadepäivä ja illaksi jopa luvattu ukkosta.
Valitettavasti vaan ukkonen harvoin eksyy tänne saaristoon.

Sateesta välittämättä puen nyt sadetakin päälle ja lähden metsään poimimaan kuusenkerkkiä josta
tarkoitus tehdä illaksi pestoa uusille perunoille.

Reseptin laitan jakoon mikäli maku sen arvoinen.

torstai 28. toukokuuta 2020

Vihdoin, ensimmäinen saaristo viikonloppu!


Viime Lauantai iltana, 
töiden jälkeen hain tyttären matkaan Stadista
 ( noloa kuulemma sano Helsingistä)

Porvoosta nappasimme karvakuonot reissuun mukaan, kävimme
 pikaisesti ruokakaupassa.
Ja sitten SAARISTOON!!!

Syke laski ja rauha valtasi mielen kun hyppäsimme veneeseen
 tietäen kuitenkin
mikä armoton hiirien papana määrä meitä mökillä oli odottamassa.



Vika täysin minun kun olin unohtanut viime syksynä tukkia takasta niiden lempi reitin sekä
uuden keittiön myötä tiski kaappiin jäänyt hiirille mentävä rako sekä pahin virhe,
roskapusseille tarkoitettu astia oikeen päin, joten papanoiden lisäksi 
roska-astia täynnä muumioituneita hiiren raatoja.

Kannoimme melkein kaiken mökin sisältä terassille ja
kuurasimme Lauantai iltamyöhään mökin lattiasta kattoon.


Ehdimme kuitenkin siivousurakan nauttimaan kauniista auringonlaskusta sekä takkatulen lämmöstä.


Aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen lintujen viserrykseen ja kauniiseen auringonpaisteeseen.

Saaren kaunis vehreys on näin alkukesästä kauneimmillaan.
Yllätyin, koska muutama viikko sitten saarella käydessäni puissa ei ollut edes hiirenkorvia.

Tänä vuonna tein lupauksen että mustikat kerään talteen
ainaskin kukinta lupaa mahtavaa satoa.
Huomasin myös enimmäistä kertaa huomata että puolukka kukkii.





Sunnuntai aamuna siivosin terassin jonka jälkeen suuntasimme meidän saaren hiekkarannalle
joka karvakuonojen ehdottomasti THE TOP ONE paikka.
Täällä Tito unohtaa olevansa vanha ja jaksaa juosta kilpaa rantaa ees sun taakse
jahdaten paljon nopeampaa ja ketterämpää pikkubrodiaan.
Canonin kanssa tässä vauhdissa ei edes pysy perässä, eikä harmita epäskarpit kuvat lainkaan sillä
 tätä iloa ja vapauden riemua on aina yhtä ihanaa sivusta seurata.





Illalla kylläkin Tito niin väsynyt päivän leikeistä että ei meinannut jaksaa mukaan
tarkkailemaan pihan siivous puuhia, vinkui vaan onnettomana terassilla.
Tito kun on mun varjo jonka aina mukana sielä missä minäkin.
Tytär kantoi herran rantaan ja teki takistaan Titolle paikan josta sai seurailla meidän touhuamista.
Hetken yritti tsempata kunnes nukahti kirjaimellisesti istuvalleen.



Illalla kävimme saunassa, grillasimme tyttären valmistamia taivaallisen hyviä herkkuja terassilla 
avotulen ääressä tyynessä illassa auringonlaskua ihaillen.
Skumpalla skoolailen.

Minä yhden lasillisen ja tytär loppu pullon.
Ketutti kun elämä välillä on vastoinkäymisiä täynnä eikä aina ehkä aivan oikeudenmukainen.
Voin kertoa että tässä ei auttanut äidilliset puheet
"kaikella on tarkoitus" tai "kyllä kaikki vielä järjestyy"


Maanataina iltana
 kun kannoin meidän laukut veneeseen mun "varjo" oli hävinnyt.



Joku muukin kuin minä
 oli sitä mieltä että täältä en halua lähteä pois!




tiistai 19. toukokuuta 2020

Viikko lintubongarin elämää


Nämä pikkuiset Räkättirastaan rääpäleet vilahtivat jo edellisessä postauksessa ja ansaitsevat
ihan omansa,
  koska niin viihdyttäneet minun viime viikkoa.


Aivan parvekkeeni vieressä kasvaa valtavan kokoinen vaahtera jonne rakentaneet pesänsä.

Koska parveke lasitettu on minulle jo aikaisin keväästä kuin toinen olohuone.
Aamukahvit täällä nauttinut leudon talven myötä jo Tammikuusta lähtien. 

Yllätyin suuresti
 kun en ollut huomannut koko pesän rakennus urakkaa ollenkaan
koska parvekkeella istuessani
 nautin juuri eniten luonnon ja sen ympärillä elävien eläimien katselusta.

Äitienpäivänä kuitenkin aamulla bongasin nämä oranssinkeltaiset ammottavat suut.

Ja sen jälkeen olin totaalisesti koukussa.

Viritin jalustan parvekkeelle josta kerroin myös tyttärelleni erään puhelun sivulauseessa joka tokaisi 
"äiti, ootko tosissas, hanki elämä"

Kyllä täällä varmaan naapurikin 
 miettinyt että mitähän toi naapurin akka tuolla
parvekkeella oikeen kuvailee???



Välillä tuli fiilis että kuvaaminen ei ollut myöskään heidän mieleen Angry birds ilme ainaskin täydellinen.
Tottuivat kyllä minuun ja kameraan.



Ensimmäinen lensi pesästä Lauantaina ja kaksi muuta mitä ilmeisemmin Sunnuntai aamuna kukon laulun aikaan kun meillä vielä nukuttiin.


Herätessäni pesässä vielä tämä yksi.
Huusi ruokaa kurkku suorana pesän reunalla mutta emo ei tultu ruokkimaan.
Kaivoi kyllä matoja ruohikosta ja vei ruusupuskissa lymyäville "veljeksille"
 Minä itku silmäkulmassa kameran takana.
Ajatellen ettei tämä kaunis tarina voi päättyä näin.


Mustat pilvet nousi taivalle, tuuli yltyy ja alkoi satamaan rakeita.
 (hain untvatakin koska olen itsekkin jo ihan umpijäässä)


Ja silloin emo saapui. 
Työnsi poikasen syvälle pesään ja lämmitti
tätä lumisateen yli.


Sateen loputtua lensi pois ja hetken päästä toi poikaselle valtavan kokoisen madon.


Madon syötyään tämä viimeinen rääpäle nousee kuin kotka pesän reunalle
todeten että nyt on mun aika lähteä.


Räpyttelee siipiään ja putoaa ei todellakaan tyylikkäässä mahalaskussa, onneksi pehmeälle nurmikolle nurmikolle.
Hetken, ensimmäisestä "lennosta" makasi korkeasta pudotuksesta pelästyneenä tovin nurmikolla kunnes iloisin mielen pomppi ruusupuskien suojiin jossa kaikki muut odottivat
piipittäen.



Vielä on jäljellä tämä niin upeasti rakennettu pesä
muistuttamassa kuinka läheltä saanut katsella jotain ainutlaatuista.