keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kun pommi putosi


Kuten edellisessä postauksessa kirjottelinkin
vietimme kolme viikonloppua sitten tyttären kanssa
superkivan viikonlopun aurinkoisessa saaristossa.

Synkän pilven tähän viikonloppuun kuitenkin loi se että
mökkimme katto oli vuotanut ja epäilys jo pelkästään hajun perustella oli että home pesiytynyt kattorakenteisiin.


Viime Perjantaina sain isältäni puhelun,
kattoa revitty auki ja puolet katosta aivan homeessa ja myös sen
myötä kaksi seinää,
 Makuuhuoneen sängyt ja tietty kaikki
muut mökillä olleet tekstiilit täytyy hävittää.

Hiljaiseksi veti. 
Tämänkin tytsyn vaikkakin
mökillä vietetyn viikonlopun jälkeen osasin tätä odottaa.

Lauantai iltana kun astamalääkkeetkään ei enään 
nukkkumaan mennessä helpotusta tuoneet ja Luca
jolla taitaa oikeasti olla joku homevaisto koska 
alkoi läähättämään oudosti yöllä
 ja 
rauhottui vasta kun istuimme kummatkin
terassilla puolisen tuntia raitista ilmaa nuuskien.

Loppuyö menikin sitten ovet auki hyttysten kera:)



Home uutinen johti sitten siihen että Perjantaina kotiin
tullessani jopa oma koti ahdisti.

Karsin surutta kaiken turhan pois ja vaihdoin
huonekalujen paikkaa.

Naapurit taas varmaan näyttäneet peukkua (tai sitten ei)
koska tämä projekti jatkui pitkälle yli puolenyön.




Koirien trimmerikin mennyt rikki ja uusi tilattu piti noutaa
viime Perjantaina mutta sekin kaiken kaaoksen keskellä unohtui.
Lucan naaman sai vielä vanhalla siistittyä
 mutta muuten ihan epämääräinen karvakasa.
Titon ehdin onneksi ajaa ennekun trimmeri sanoi stop
lievän palaneen käryn kera kylläkin.




Mutta myös paljon ihania hetkiäkin on tähän kaaoksen
 Kesäkuun alkuun mahtunut:

- se tyttären kanssa vietetty viikonloppu mökillä
- Super lämminhenkiset ylppärijuhlat
- 50v synttärit/häät jotka sain kuvata (josta postaus myöhemmin)
-Isä, Minna ja Kalevi jotka pyyteyttömästi ja rakkaudella
remontoivat meidän mökkiä taas asuttavaksi.
Ja samassa härdellissä voi
 seiniä kaataa ja ideoida avarampaa ilmettä mökille.



Mökkilomasta saaristossa en kuitenkaan meinaa luopua.
Nukun sitten vaikka teltassa.

Teille vakkari kesävieraille terkut
tänä kesänä ei taida kutsua tulla saaristo viikonloppuun.
Tuparit sitten ensi kesänä :)



maanantai 28. toukokuuta 2018

Skål, kesälle!



Ensimmäinen viikonloppu saaristossa ja vielä tyttären kanssa.

Ostettiin mukaan kesän niin kovasti hehkutettu

11 Minutes Rosén,
 vuoden 2018 rosé viini.
Suuri pettymys.

Kyllä, hennon lohenpunainen, esteettinen pullo.

Kumpikaan meistä ei kylläkään löytäneet
 luvattua runsautta ja vivahteisuuta.
Hajuton ja mauton oli meidän yksimielinen mielipide.



Perjantai iltana ajoimme veneellä saaren toiseen
päähän moikkaamaan serkkuja sekä uutta koirakamua Attea.
12vk sekarotuinen Jackrusselin ja mäytäkoiran mix,
ihana pikku nakki 
jolla luonnetta kuin pienessä kylässä
 (meidän saaressa)









Ja sitten se pommi!
Kuvissa kaikki voi näyttää kauniilta.
Mutta todellisuus ihan jotain muuta...


Nimittäin,
savupiipun reuna vuotanut ja katossa piipun
kummallakin puolella kosteusvaurio.
Ja homeen haju....

Ensimmäin yö nukuttiin mökissä ihan hyvin
mutta toisena iltana oli pakko miettiä
kumpi pahempi,
 homeen haju vai avoimet ovet ja hyttyset.
Päädyimme jälkimmäiseen.

Isä lupautunut vetämään katon auki.
 Kauhulla odotan kuinka
 suuren vahingon tää vuoto saanut aikaan.



Mutta kyllä me otettiin ilo irti 
vastoinkäymisistä huolimatta.

Luca, arvasin,
 osoittautui vesipedoksi.
Ja mikä sen parempaa kun kieriä märkänä hiekassa untireissun jälkeen...



Joten uudestaan pesulle mereen ennen kotiin menoa.


...ja kaikki,
 hiekkaranta päivän jälkeen
 mun kolme rakkauspakkausta päikkäreille.

Tito kuorsasi, R tuhisi ja Tito venytteli ja huokaili.




Saareen myös tullut viides koira.
Atte 12 viikkoa.

Titon fiilis, en jaksa enään yhtään naskalihammaita ihossani.
Luca, tapansa mukaisesti vaan ihmeissään,
mitä tapahtuu, kuka toi on?

 Saaressa nyt niin karvakuonojen poikaporukka
Tito, Luca, Wily, Snoopy ja Atte.



Sunnuntaina ennen kotiin lähtöämme
kävimme katsomassa viime kesänä alkanutta projektia.

Serkkutytön majakkaa joka viittä vailla valmis.
10m2. 
Korkeutta ja avaruutta.
Ja niin kaunis lattia kähee lattia eikä edes vielä valmis.



Kesälle iso sydän!



tiistai 15. toukokuuta 2018

Kaunista puuta ja kiipeilevä Boj Monkey




Tunnustan.
Mulla on tarjotin mania.
Puisiin sellaisiin.

Vaikkakin tällä menossa karsi, poista kaikki turha,
puutarjottimet ei kuulu tähän kategoriaan.

Löytö Finnoon Askosta jossa muuten menossa remonttimyynti.
Kannattaa piipahtaa jos nurkilla!



Meidän Bojksi nimetty Monkeyboy
on ilmiselvästi kotiutunut.
Ensin kokeili sisustustikkaita, laskeutui alas sohvapöydälle
jossa muutaman päivän mietti seuraava paikkaa.
Tänään Boj roikkuu yhdellä kädellä olohuoneen lampusta.

Hymyilyttää aina kun katselen tätä 
pikku Bojta
 koska ulkonäkö ja olemus niin sama kun meidän Lucalla.
Ihan hönö on kai se oikea sana.
Tiedän, pentu vielä, hönö kuitenkin.
Hauska sellainen.

Mutta kaksi niin erilaista otusta,
Tito meidän perheen älykkö 
joka ymmärtää mun joka liikkeestä tai eleestä 
mitä seuraavaksi tapahtuu.
Luca taas jolle kaikki pitää selittää
maltillisesti ja useaan kertaan.
 Välillä mun temperamentilla joudun laskeen sataan.
Henkäistä syvään ja kertoa uudestaan:)

Mutta Lucan myötä Tito myös paljon rauhallisempi.
Aina ei ole pakko nousta mukavasta paikasta kun minä nousen.
Voi jäädä parvekkeelle nauttimaan tyynykasan keskelle kesästä.

Ja onhan se aika 
luksusta käydä yhdeksän vuoden jälkeen yksin suihkussa
ilman että
 joku tiirailee suihkuverhon välistä nappisilmillään. 


Toisitamme oppien.

Hitaasti mutta varmasti tässäkin uusio perheessä
tasapaino löytyy.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Less is more



Niin totta,
 mutta tämä nyt ei päde meidän parvekkeella ollenkaan.

Sisätiloissa karsittu tavaraa isolla kädellä ja jopa modernisoitu.

Meidän kesä huoneesta muodostui kuitenkin aika
runsas ja jopa pikaisen maalaisromanttinen.
Kuitenkin pienellä  kivalla twistillä.
Lepakkotuolineen ja betoni sohvapöytineen.











Mun oma kesäpesä.

Harmittaa kun mökkeilyt tältä viikonloppuna jäi väliin.
Syynä
poskiontelon tulehdus, alkukesän käärme kammo 
sekä mökillä 
piipun juuresta valuneen vesivahingon takia. 

Kesä vasta aluillaan ja saariston rauha odottaa.
(ja kun meidän pihan kyykärmeet kuolleet sukupuuttoon :) )

Totta puhuen
 tiedän että nekin kuuluu meidän luontoon
ja jopa tarpeellisia mutta meistä ei koskaan ystäviä tule.
Itse jopa kumisaappaat päällä melkeen "elän" niiden kanssa
 mutta noiden mini karvanaamojen vuoksi pelkään.

Varsinkin Lucan joka niin innokas jahtaileen 
pennun riemulla lentäviä lehtiä, kärpäsiä, mehiläisiä,
kadulla ylittävää sisiliskoa sekä ojassa kurnuttavaa sammakoa
jonne piti myös hypätä.

Kotiin tulin harmaassa savessa kääriytyinä.
  


Pojat myös nauttineet lämmöstä ja saivat
parvekkeelle oman tyyny pesän
jonne voi kaivaa oman mieluisan paikan.





Äideille ja Äidin mielisille parasta päivää!




perjantai 11. toukokuuta 2018

Kolmen kodin kuulumisia



Ihana kesäinen lämpö jota odotettu kuin kuuta nousevaa.
Tällaisen astmaatikon "paras" ystävä:)

Taas se joka keväinen kerpeleen poskiontelotuhdus.

Kuitenkin tää kevät minusta ihan se paras vuodenaika!



Luca, tämä meidän herkkis 
" pitääkö olla huolissaan koira "
ei oikeen ollut varma sanoista saaristo ja veneretki.


Hetken turvaa saaden tajusikin että tämähän
ihan jees paikka.



Tito rakastaa tätä meidän saaren rantaa
ja niin pikku broidikin sai rohkeutta.

Ihan parasta kaivaa syvä kuoppa (Luca)
tunkea pää sinne.
Saada hiekkaa silmiin ja yrittää sitten 
putsata ne santaiset silmät hieroen niitä hiekkaan.



Parveke laitettu kesä kuntoon.
Isoisän maalaama leijona taulu löysi myös paikkansa sieltä.
Mulle kuivaillen kesää, rentouttaa sekä noita mun kahta
auringosta nauttivaa pikku leijonaa.


Sana kärsivällisyys ei kuvaa minua.
Mutta tämän avokaadon kanssa en luovuttanut.
Ja hyvä niin.



Nämä kaksi veljestä.
Niin erilaista
Tito kaikkinen kamu. Haukkuen tai tuttuja häntää heiluttaen.
Tuca aina se jolle pitää selitää mitä tapahtuu.


Meille muuttanut mun pitkäaikainen haave.
Hänet roikotin ensin tikkaisiin.

Kunnes kekkasin että hän myös osaa seisoa!





Joten sai paikan olohuoneen pöydälle.

Luca pikkaisen hämillään 
tästä uudesta meille kotiutuneesta
kamusta.

Pyörittelee päätään sen vieressä.
Yrittäen ottaa katsekontaktia.

Ja jonkinmoista murinaaa.
Joka Lucasta aika huvittavaa.

Liikuttavaa.

PiaB