tiistai 16. maaliskuuta 2021

Kevättä rinnassa






Olen niin onnellinen että saimme kokea lumisen kylmän talven.
Tämän myötä saamme taas kokea kevään.
Ei kertaheitolla niinkuin viime vuonna.

Se varovasti kokeilee lämpöä Talvea vastaan.
Vetäytyy hetkesi piiloon nurkan taakse, odottaen hetkeänsä.



Minä seuraan ihaillen tätä talven ja kevään taistelua.
Maanantai aamuna heräsin talviseen satumaahan joka kahdessa tunnissa oli sulanut pois.
Kaikesta kauneudesta haltioituneena en edes tajunnut kuvata.


Talvi ei ole vielä luovuttanut.
Kevät kuitenkin tekee tuloaan.



 Linnut visertää, valon määrää lisääntyy.
Jäät sulaa ja me pääsemme muuttamaan saaristoon.

torstai 11. maaliskuuta 2021

Olohuoneen maalattu seinä ja muutama taulu




Kuinka kävikään?!
Maalasin olohuoneen seinän ja tarkoituksena oikeasti oli jättää ne ihan niin.
Pari taulua, selkeyttä ja harmoniaa.

Nanosekuntin tämä puhdas seinä tuntui hyvältä kunnes 
totesin ettei tämä ole minua.

Nyt seinällä.
Isosisän maalaamat taulut sekamelskana muiden taulujen joukossa.
Tykkään.







Kehystin myös mun lemppari kuvan kortin kera.



Parvekkeella jo aamuisin nautittu aamukahvit
tuulesta ja tyrskystä huolimatta.

Kevättä kohden!




torstai 4. maaliskuuta 2021

Tästäkin tulee HYVÄ VUOSI

Vihdoin sain taas kotiin mun lemppari kalenterin.

Näitä kertynyt kaikki Fridan tekemät kappaleet täynnä sotkuista kirjotusta, muistoja, ajatuksia, ideoita, surua ja iloa.


Kalenteri alusta loppuun kotimaassa valmistettu.
 Kauniita kuvia Suomen luonnosta. 
Pysäyttäviä ja miettimisen aiheisia mietelauseita joka kuukaudelle.

Joka kuukauden lopussa myös sivu jonne voit
listat asioita jotka saanet sinut iloiseksi.

Näinä aikoina on tärkeää pysähtyä hetkeksi miettimään 
niitä hyviä iloisia pieniäkin hetkiä jotka on saanut hymyn huulillesi.

Kun ne on kirjoittanut muistin niin ne unohdu ja niihin voi aina palata
kun tulee hetkiä jolloin tuntuu että kaikki vaan yhtä harmautta.



Kevät kävi kurkistamassa mutta kylmä pohjoistuuli
ajoi sen vielä hetkeksi pois.
Kun seuraavan kerran tulee, tekee se järeämmällä voimalla.
Odotan tätä hetkeä paljon koska viime vuonna kevät jäi kokonaan välistä pois.
Oli musta talvi ja yhtäkkiä kesä.
(täyttä faktaa koska nämä fiilikset kirjoittanut muistiin)

Omat Helmikuun hyvät hetket jotka saanut hymyn huulille.
- Nauranut töissä Fannyn kanssa niin että tuli melkein pissat housuun
- Tyttären kanssa tunnin puhelu
- Titon ja Lucan kanssa metsässä tähtitaivaan alla (hanki kanto)
-Aurinko lämmitti poskia.
- Mun valokuvasta tehty taulu
- KEVÄT
- Suomenlinna päivä rakkaiden kanssa.
- Emäsalo
- Naapurin J: odottaa lasta.
- Aurinkokenno valot syttyi.
- Asiakas joka kokeili sänkyjä untuvatakki päällä ja kysyin
"nukutko usein untuvatakki päällä"
Poliisi: virka vaatteet vielä alla, onkohan ok riisuuntua.
Pikkulinnut visertelee.
Valo.
Likaiset ikkunat.















keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Ilmassa hyvää mieltä ja mukavaa yhdessäoloa





Se tunne kun talvipakkasella lämpö vyöryy kuin hyökyaallon tavoin
joka suonista sisälle kehoon.

Hengittää syvään ja on pakahtua luonnon kauneudesta.
Tuntea kuinka auringon säteet lämmittää tuulesta kylmentyneitä poskia.

Mikä kaikista parasta, rakkaiden seurassa.
Tyttäreni ja ihanan ystäväni, kikkarapää Fridan kanssa.



Meille kaikille tämä talvinen ja luminen Suomenlinna oli uusi kokemus.

Fridan kanssa kävimme viime vuonna Tammikuussa kuvailemassa,
 itseasiassa minun syntymäpäivänä,
 lumetonta Suomenlinnan luontoa ja auringonlaskua myrskytuulessa.
Ihastellen aaltojen ilotulituksesta.

(Postaus täältä.)





Nyt meri jäätynyt mutta aaltojen syvän huminan ja mörähtelyn saattoi kuulla
 sekä nähdä
kohdissa jossa jään pinta silkin pehmeää.

Jos joku kysyisi, onko meri kauniimpi jäätyneenä tai aaltoineen.
En osaisi vasta.


Meri minulle aina sydäntä lähellä.
Kaunis, kiehtova, maaginen ja kunnioitusta herättävä.



Toistin varmaan kaksikymmentä kertaa 
tämän melkein neljän tunnin aikana ääneen
"en kestä, täällä niin kaunista"

Kiitos ikimuistoista päivästä R& Frida.





torstai 11. helmikuuta 2021

Auringonlaskua ihailemassa




 Näin heti aluksi on pakko todeta kuinka mun sydän sulaa. 
Helmikuisena pakkasiltana kun saa ihailla auringonlaskua.
Oikeasti, nyt mennään valoa kohden usean minuutin verran päivässä.

Aurinko on hellinyt talvilomalaista melkein kaikki päivät mikä parasta.
Kuitenkin joka vuosi toistuu sama ilmiö.
Totaalinen lamautuminen.


Mun sielu ja mieli juuri tottunut pimeyteen.
 
Yhtäkkiä tuntuu kun heräisi 
keskellä yötä siihen että joku laittanut päälle
 maailman kirkkaimmat valot.

Haluasi vaan uppoutua päätä myöden lämpimän untuvapeiton alle.
Sanoa, sammuta valot, nukun vielä hetken.



Eilen kuitenkin nautin valosta ja auringosta.
Aamupäivällä tehtiin pitkä lenkki karvakuonojen kanssa.
Aurinko tuntui hyvältä ja jopa lämmitti kasvoja.

Ihana vanhempi pariskunta jotka totesivat hymyilen meidän kohdatessaan
kamerani  kaulalla nähdessäni "paras päivä kuvata"
Totesin, niin totta!
 Taidan viedä pojat kotiin ja ajan Emäsaloon.



Kotiin tultuani soitin. Varattu. Laitoin viestien.
"Lähden kuvaamaan Emäsaloon auringonlaskua."
Hetken päästä sain vastuksen.
"Tuun kans, noin 1h päästä siellä."



Tullut jo perinne yhdessä käkkäräpään kanssa.

Seuraava valloitus on Porkkalanniemi😊
 i

Talvilomalla ei etelään lämpöön tänä vuonna päästy.
Mutta olihan kuitenkin päivä jolloin tuntui että olisin lähtenyt arkitselle matkalle.


Kevättä kohden, auringonvalossa!

tiistai 2. helmikuuta 2021

Me ollaan talvilomalla


 

Meillä on talviloma, eka koskaan meidän ton emännän kanssa.
Näihin aikoihin se on pakannut matkalaukun.
Täyteen jotain hepeneitä jossa se jäätyisi talvipakkasella sekunnissa.
 Tiedän että se rakastaa villapaitoja ja villasukkia 
mutta sellaisia en ole talviloma laukusta koskaan löytänyt.  


Tito on osannut odottaa tätä enemmän kuin minä.
Kun emäntä avannut vaatekaapin, ihan vaan siivotakseen alkaa Isobrodin ero ikävä.
En ymmärrä.
On se useasti lähtenyt, vienyt hoitoon ja aina tullut takasin.
Ja mulla ollut lätkäjätkän sylissä hyvä olla!







Meillä ollut aina ihan paras hoitopaikka kun emäntä pakannut matkalaukkunsa.

Titosta vaan tullut sellainen mammanpoika .
Onhan se jo aika vanha ja pikkaisen välillä kärttynen.
Mutta niin se kai menee...
Emännän isäkin joskus sellainen.

Kun meidän lenkit menee liian rajuksi, se puuttuu.
Brodin takajalka kun muutaman kerran saanut leikeissä sieoiltaan.











Emäntä makaisi varmaan mielellään bikiinit päällä jossain.
Mutta no, me nautitaan sen kanssa täällä.
Sillä pipo ja pakkashaalarit.

Hän myös nauttii!






torstai 21. tammikuuta 2021

Jäätävän kaunista




Eilen, vihdoin  sellainen vapaapäivä että pääsin mun lempipaikkaan.
Pakkasta muutama aste ja eikä jäätävä tuli.

Tai niin kuvittelin kun pihasta lähdin.
Määränpään parkkipaikalla nousen ulos autosta ja kuulen aaltojen 
huminan jo monen sadan metrin päähän.

Vedän pipon syvälle päähäni ja kietoudun mun villaiseen 
lämpimään kaulahuiviin ja lähden tarpomaan kohti määränpäätä.

 Hetkellisesti huono omatunto kun jätin karvakuonot kotiin.
Totesin kuitenkin että tässä hangessa heidän olisi ollut mahdotonta liikkua kun jopa minulle hankalaa
kun lunta välillä melkein kainaloihin asti.
Löysin peuran jäljet lumesta ja niihin astuessani matkan teko helpottui.













Meri pauhusi ja minä nautin kaikilla asteilla.
Lapsuudessa jäätyneet posket kihelmöi valkoisina läiskinä.
Minä umpijäässä mutta niin onnellinen tästä luonnon rauhasta ja sen kauneudesta.
Merestä .
Sen voimaa jota ei voi muuta kuin kunnioittaa ja ihailla.


Puss😘