Marraskuu alku on ollut sumuinen ja synkkä.
Olo ollut kun kävelisin unissaan
määränpäänä risteys johon jämähdän
enkä tiedä
kumpaan suuntaan lähtisin matkaani jatkamaan.
Tuttuun turvalliseen vai olisiko nyt aika tarttua unelmiin?
Mun luottopakit osaa ottaa elämän rennosti.
Mutta myös aistivat paremmin mun tunnetilat paremmin kun minä itse.
Varsinkin Luca,
ihanuus joka meidän perheen herkin vaistoaan tunnetiloja.
Kysyen onko meillä kaikki ok?
Tito taas meidän perheessä joka osaa ottaa rennosti.
Jolla huomisesta ei huolta.
Kunhan pääsee lenkille ja ruokakupissa herkkuja.
