Luonto heräilee kevääseen

 

Vielä pari päivää sitten myllersi myrsky ja räntäsade.

Myrskyn jälkeen luonto aivan aavemaisen hiljainen.

Kuin odottaen jotain uutta.

Eilen aamulla räkättirastaat saapuivat.

Istuen tutussa pesäpuussaan pyrstöä heiluttaen.

Tänään aamulla parvekkeella aamukahvin ääressä 

suljin silmäni ja matkustin hetkesi jonnekin kauaksi pois.

Linnunlaulujen viserrystä kuunnellen.

Pääsiäiseksi poimitut pajunkissat myös puhjennut "kukkaan"

Popcornista kasvatettu rairuoho saa jatkaa kasvamistaan.

Kevät on tullut ja minäkin herään horroksesta!

Näin vuodenvaihteen kynnyksellä

Pikakelaus vuoteen 2020

Alkuvuosi myllerrystä.

Suuria kysymyksiä ja ratkaisuja.

Mitä oikeasti haluan?

Jäädä vai lähteä, tutusta ja turvallisesta.

Päätin jäädä, 

uusien haasteiden parissa enkä ole tätä ratkaisua katunut hetkeäkään.

Uusia kollegoita josta myös muutamista muodostunut läheisiä ystäviä.

Jälleen yksi ihana pitkä kesä saaristossa.

Työpaikan takaisin tulo kotikaupunkiini mahdollisti mökillä asumisen

pitkälle syksyyn koska työmatka lyheni ja pidensi vapaa-aikaa yli kahdella tunnilla.

Kun syksyllä muutin takaisin kaupunki kotiin olin kuukauden ihan ihmeissäni.

Mitä tehdä tällä kaikella ylimääräisellä ajalla.

Kahdeksan vuoden ajan olin jo niin tottunut rutiiniin.

 Kotiin, karvakuonojen kanssa ulos ja nukkumaan. 

Yhtäkkiä mulla iltaisen aikaa yli neljä tuntia.

Eniten mietitytti ne kaikki viikonloppu vapaat mitä ennen pystyin melkein

säännöllisesti pitämään mutta muutaman viikon jälkeen totesin.

Ihan sama, vapaa on vapaa on viikonloppu tai arkipäivä.

Vaikka tämä vuosi ollut vapauttava kaipaan mun ja tyttäreen joka vuotuisia 

matkoja jonnekin missä lämmintä ja valoa enemmän kuin kolme tuntia päivässä.

Jouluaattona ajoimme tyttäreni kanssa meidän rantaan josta kesäisin

kipuamme veneeseen ja ajamme saaristoon.

Tästä tullut jo vuosien varrella jouluperinne.

Totesimme yhteen äänen

 että olisimme jopa voineet viettää tämän joulun saaressa.

 Ensi jouluna?

Ehkä, tai sitten ei koska mun rakkauspakkaus, sana jota en kuulemma

saisi hänestä täällä sosiaalisessa mediassa käyttää.

Hän se joku, kuitenkin totesi jouluaaton pikkutunneilla varovasti että

mitä jos hän ensi joulun olisikin ystävien kanssa Lapissa.

Totesin, joulu on yksi päivä vuodesta.

Kivaa aikaa yhdessä voi viettää muinakin päivinä.

Joka joulu kuitenkin pysähdymme meidän parasta joululahjaa

jonka haimme Titolle kaveriksi Lucan joulua edeltävänä päivänä Oulusta 

lumimyrskyn saattelemana kolme vuotta sitten,

( Luca kuvassa oikealla, Tito toyvillakoira joten pikkuveljeään pienempi vaikka ikää jo kohta 10v.)

Kaksi niin erilaista persoonaa.

Totteleva ja fiksu mamman poika.

Toinen arka ja herkkä meidän perheen "taiteilijasielu"

Joka rakastaa rauhaa.

 Vihaa kun huonekalut vaihtavat paikkaa.

Inhoaa hihnaa eikä tykkää mennä rappuja ulos.

Ei pidä autoon menosta vaikka isobroidi 

hyppää samantien sisälle kun auton ovi aukeaa.

Laituri ei kiva paikka, moottoriveneessä pitää maata vaan litteänä veneen pohjalla

että selviää määränpäähän

vaikkakin tiedän: vene=saari+vapaus ja parasta koiranelämää.

On elementissään ja onnellinen kun saa juosta vapaana.

Ajaa peuroja takaa saaristossa.

Ja ihan parasta, saaren hiekkaranta jossa voi pulahtaa mereen.

Tai vaan leikitellä ja pureskella aaltoja.

Ihanaa Uutta Vuotta!

Joulufiilistä ja kuulumisia

 

Tällä blogin puolella tainnut olla hiljaiseloa  jo muutaman kuukauden ajan.

Täällä hiljaisuudesta huolimatta kaikki hyvin

mutta tuntuu että tämä synkkä musta pimeys onnistunut 

imaisemaan tämän valon "lapsen" johonkin mustaan kaamos moodiin.

Aamulla pimeää ja sataa kaatamalla. 

Karvakuonojen kanssa lenkille, suihkuun, kuivaus ja sitten töihin.

Illalla taas sama rumba ja nukkumaan.

Pojat ei pääse metsälenkeille juoksemaan vapaana kun kuraista ja pilkkopimeää

on päivä mikä tahansa ja kello mitä vaan.

Kierrellään vaan saman korttelin asfalttitietä ympäri päivästä toiseen.

Kuulostaa masentavan tylsältä ja sitä se myös on. 

Eilen hain tyttären kotiin ja nautiskellaan muutama päivä yhdessä.

Karvakuonot onnessaan kun sai ton puuttuvan laumanjäsen kotiin.

Eteenkin Luca jolla niin ihmeellinen yhteys tyttäreen 

vaikka eivät saman katon alla eläneet kuin sen joulun kolme vuotta sitten kun

yhdessä haimme hänet pahimmassa mahdollisessa lumimyrskyssä Oulusta .

Huomenna joulu illalliselle isän/vaarin luokse.

Sen jälkeen käydään sytyttämässä muisto haudalle kaksi kynttilää.

Bongasin tämä ihanat valot meidän tämän päivän 

Porvoon vanhan kaupungin

 fiilistely päivältä.

Herätti lämpimiä muistoja.

Serkullani kotona nämä valot roikkuneet ikkunassa joka joulu

 niin pitkälle kuin muistan.

Tro hopp och kärlek.

Usko toivo rakkaus.

Tiistain tunnelmia

Tänään aamulla kauppaan ajaessani ajoi vastaan ambulanssi vilkut ulvoen

joten jouduin hetkesi pysähtymään tienpintareelle.

Ohi kiisi ambulanssi vilkut välkkyen.

 Kuski pukeutuneena valkoiseen haalariin ja suoja maskiin.

Näkymä oli kuin jostain scifi elokuvasta.

Olo aivan absurdi ja piirtyi verkkokalvoon kuin valokuva.

Tullessani kotiin heitin ruokaostokset eteisen lattialle.

Puin lämmintä päälleni ja lähdin ulos.

Kuvamaan.

Sinne missä kaikki niinkun ennen.

Musta Marraskuu

 Marraskuu alku on ollut sumuinen ja synkkä.

Olo ollut kun kävelisin unissaan 

määränpäänä risteys johon jämähdän

 enkä tiedä 

kumpaan suuntaan lähtisin matkaani jatkamaan.

Tuttuun turvalliseen vai olisiko nyt aika tarttua unelmiin?

Mun luottopakit osaa ottaa elämän rennosti.

Mutta myös aistivat paremmin mun tunnetilat paremmin kun minä itse.

Varsinkin Luca, 

ihanuus joka meidän perheen herkin vaistoaan tunnetiloja.

Kysyen onko meillä kaikki ok?

Tito  taas meidän perheessä joka osaa ottaa rennosti.

Jolla huomisesta ei huolta.

Kunhan pääsee lenkille ja ruokakupissa herkkuja.

Tänään 83 päivää saaristoelämää.

Syyskuu.

Minä ja koirat edelleen täällä saaristossa. 

Joka tyhjä näin viikolla serkuista jotka kylläkin viikonloppuisin tulevat viihdyttämään

etten ihan mökkihöperöidy :)

Tulin juuri saunasta ja suihkun sain ulkona.

Vesisade joka oli mieto ja lämmin, hetken kunnes ensimmäin syksyinen tuuli alkoi ulvovamaan.

Joka sitten tyyntyi, sekunnissa kuin taikaiskusta.

Ilmoitti kuitenkin että syksy tuloillaan.

Tiedän että hetki lähenee kun aamun sumut saapuvat ja tuuli kääntyy pohjoiseen.

Meri iltaisin niin pimeä etten enää pysty töiden jälkeen tänne tulemaan.

Mutta vielä on hetki aikaa...