Näin vuodenvaihteen kynnyksellä

Pikakelaus vuoteen 2020

Alkuvuosi myllerrystä.

Suuria kysymyksiä ja ratkaisuja.

Mitä oikeasti haluan?

Jäädä vai lähteä, tutusta ja turvallisesta.

Päätin jäädä, 

uusien haasteiden parissa enkä ole tätä ratkaisua katunut hetkeäkään.

Uusia kollegoita josta myös muutamista muodostunut läheisiä ystäviä.

Jälleen yksi ihana pitkä kesä saaristossa.

Työpaikan takaisin tulo kotikaupunkiini mahdollisti mökillä asumisen

pitkälle syksyyn koska työmatka lyheni ja pidensi vapaa-aikaa yli kahdella tunnilla.

Kun syksyllä muutin takaisin kaupunki kotiin olin kuukauden ihan ihmeissäni.

Mitä tehdä tällä kaikella ylimääräisellä ajalla.

Kahdeksan vuoden ajan olin jo niin tottunut rutiiniin.

 Kotiin, karvakuonojen kanssa ulos ja nukkumaan. 

Yhtäkkiä mulla iltaisen aikaa yli neljä tuntia.

Eniten mietitytti ne kaikki viikonloppu vapaat mitä ennen pystyin melkein

säännöllisesti pitämään mutta muutaman viikon jälkeen totesin.

Ihan sama, vapaa on vapaa on viikonloppu tai arkipäivä.

Vaikka tämä vuosi ollut vapauttava kaipaan mun ja tyttäreen joka vuotuisia 

matkoja jonnekin missä lämmintä ja valoa enemmän kuin kolme tuntia päivässä.

Jouluaattona ajoimme tyttäreni kanssa meidän rantaan josta kesäisin

kipuamme veneeseen ja ajamme saaristoon.

Tästä tullut jo vuosien varrella jouluperinne.

Totesimme yhteen äänen

 että olisimme jopa voineet viettää tämän joulun saaressa.

 Ensi jouluna?

Ehkä, tai sitten ei koska mun rakkauspakkaus, sana jota en kuulemma

saisi hänestä täällä sosiaalisessa mediassa käyttää.

Hän se joku, kuitenkin totesi jouluaaton pikkutunneilla varovasti että

mitä jos hän ensi joulun olisikin ystävien kanssa Lapissa.

Totesin, joulu on yksi päivä vuodesta.

Kivaa aikaa yhdessä voi viettää muinakin päivinä.

Joka joulu kuitenkin pysähdymme meidän parasta joululahjaa

jonka haimme Titolle kaveriksi Lucan joulua edeltävänä päivänä Oulusta 

lumimyrskyn saattelemana kolme vuotta sitten,

( Luca kuvassa oikealla, Tito toyvillakoira joten pikkuveljeään pienempi vaikka ikää jo kohta 10v.)

Kaksi niin erilaista persoonaa.

Totteleva ja fiksu mamman poika.

Toinen arka ja herkkä meidän perheen "taiteilijasielu"

Joka rakastaa rauhaa.

 Vihaa kun huonekalut vaihtavat paikkaa.

Inhoaa hihnaa eikä tykkää mennä rappuja ulos.

Ei pidä autoon menosta vaikka isobroidi 

hyppää samantien sisälle kun auton ovi aukeaa.

Laituri ei kiva paikka, moottoriveneessä pitää maata vaan litteänä veneen pohjalla

että selviää määränpäähän

vaikkakin tiedän: vene=saari+vapaus ja parasta koiranelämää.

On elementissään ja onnellinen kun saa juosta vapaana.

Ajaa peuroja takaa saaristossa.

Ja ihan parasta, saaren hiekkaranta jossa voi pulahtaa mereen.

Tai vaan leikitellä ja pureskella aaltoja.

Ihanaa Uutta Vuotta!